8 x tapahtui Lontoossa

Huhtikuu oli kaikin puolin eriskummallinen kuukausi, mutta ennen kaikkea reissujen osalta. Noiden 30 päivän sisällä tuli tehtyä poikkeukselliset kaksi reissua Suomen ulkopuolelle – ensimmäinen Saksaan (Hampuriin & Wismariin) herra aviomiehen kanssa ja toinen Lontooseen isän, siskon sekä veljen kanssa. Normaalisti reissuja tulee nollasta kahteen vuodessa ja harvoin sitä tulee pakattua laukkua kahdesti saman kuukauden aikana. Tai siis ei koskaan. Ei tosin kyllä tälläkään kertaa, sillä en saanut edes purettua edellisen reissun tavaroita laukusta kun pitikin jo suunnata takaisin lentokentälle…

Long story short – vauhtia riitti. Ja koska pää meni pyörälle vauhdista en todellakaan (…t. uhmaikäinen Krista…) noudata kronologista järjestystä reissu kertomusten osalta. Aivot eivät pysty käsittelemään Saksan reissua kun fish & chipsit pyörivät mielessä. Oli muuten iso fisu lautasella, aina se vain yllättää mahtavuudellaan haha. Eikä ole edes niin maukasta, mutta joitain perinteitä on pidettävä yllä. 😀

Aivoni eivät myöskään pysty kehittämään kovin syvällistä tekstiä, joten korkataanpa fiilistelyt muistelemalla mitäs kaikkea sitä matkalla tapahtuikaan. Kommelluksia ja kokemuksia nimittäin riitti (niin kuin aina).

Eli hyvät naiset ja herrat – tapahtuipa kerran Lontoossa!

1. Taksikuskimme lentokentältä hotellille oli maailman sympaattisin ja hauskin portugalilainen mies, jota olen tavannut. Taksimatkan ajan hän kertoi ajatuksiaan Brexitistä, miten inhoaa kun autot tööttäilevät toisilleen (= ei kaipaa sitä kotimaastaan) ja kertoi tarinoita eri kaupungin osista.

Vinkki! Jos rakastat tarinoita, kuten minä, kysy taksikuskilta mikä on ollut hänen unohtumattomin/pisin ajonsa. Tarinat yllättävät aina, ovat mielenkiintoista kuunneltavaa ja minusta on mahtavaa, miten ihmisten silmät syttyvät tarinoita kertoessaan. En usko, että olen uniikki lumihiutale tämän kysymyksen suhteen, mutta jos et ole tätä jo kysynyt niin pistä korvan taa ensi taksimatkaa ajatellen :-)

2. Ilmasto-protesti tuli meille täysin puskista. Kyseinen oli käynnissä jo neljättä päivää ja tämän seurauksena suurin osa kaupungin läpi kulkevista teistä olivat suljettuna autoilta. Protesti oli myös syy siihen miksi edellä mainittu taksikuskimme oli myöhässä 45 minuuttia ja ajomatka hotellille vei noin 1,5h. En tiedä onko protesti vieläkään loppunut… * tsekkaus puhelimesta *… Okei, loppui 25.4 eli 9 päivän jälkeen. Pidätettyjä yli 1000 mikä on mielestäni todella suuri luku. Yleinen tunnelma oli kuitenkin rauhallinen ja ainakin kaduilla sai pomppia vapaasti.

3.  Hotellimme oli aivan täydellinen. Okei, ehkä oikea termi on ”satumainen” tai kuvaus ”aivan kuin Tuhkimo-tarinasta”. Siinä kohtaa kun smokkipukuiset, silinterit päässä olevat ovimiehet tulivat hakemaan tavaroitamme autosta meinasin tipahtaa penkiltä. Tiesin, että kyseessä oli luksushotelli, mutta ihan noin luksusta ei kukaan meistä osannut odottaa enkä kyseistä ole koskaan aiemmin kokenut(lue: bongasin hyvän tarjouksen ja siinäpä se sitten oli. T. Tarjous-haukka).

4. 2/4 reissukomppaniasta halaili vessanpönttöä reissun aikana. Ja ei alkoholin vuoksi vaan mysteerisen pöpön takia. Itse onnekseni pöpöltä vältyin ja sairastuneetkin selvisivät päivän ”tyhjennyksellä”.

5. Suuntasimme Shawn Mendesin keikalle ja ikäkriisihän siinä iski. Kaikki ne ala- ja yläasteikäiset tytöt ympärillä kikatellen sekä laulaen täysillä biisien mukana saivat muistelemaan niitä OMIA KULTAISIA NUORUUSAIKOJA kun Orlando Bloom oli maailman ihanin ja  Zac Efronia katsottiin pinkit silmälasit päässä. Ikäkriisin ohella tuli koettua siis myös nostalgiaa ja olihan keikkakin todella hyvä.

6. Lämpöä riitti ja +25 astetta tuntui ihanalta Suomen viileiden päivien jälkeen. Toki tuli koettua myös tuskahikeä liiallisen vaatetuksen myötä, etenkin metroissa. Metrot ovat kuitenkin lämmöstä huolimatta ykkösvalintani liikkumiseen isoissa kaupungeissa, yhteydet ovat todella hyvät ja pääset nopeasti paikasta A paikkaan B sekä C. Oyster Card oli todella näppärä ostos ennakkoon, vinkki vitosena tämä!

7. Elämäni ensimmäinen jalkapallopeli ja se päättyi tasapeliin. Vältyimme myös suuremmilta taistoilta, kuulemani mukaan brittien pitäisi olla raivopäisiä mitä jalkapalloon tulee mutta tällaista hulluutta en itse todistanut.

8. Reissu ”huipentui” väärällä portilla odottamiseen ja pikajuoksuun pitkin Heathrow’n käytäviä. Vaikka matkustaminen on tuttua oli tämä ensimmäinen kerta kun jouduin juoksemaan koneesen. Loppu hyvin kaikki hyvin – ehdimme oikealle lennolle ja koneessa vain nauratti. Olipahan kokemus! Kuka olisi arvannut että kaksi Finnairin lentoa Helsinkiin lähtisivät vain vajaan puolen tunnin erolla toisistaan? Onneksi meinasimme astella väärälle lennolle ja saimme kuulla olevamme aivan väärällä portilla. Siinä tilanteessa jopa minusta kuoriutui oman elämäni Usain Bolt :D

Näihin kuviin näihin tunnelmiin – energistä viikkoa kaikille!