Lomailua ja aivojen nollausta

Hellurei ja hellät tunteet 🙂

Viime postauksesta vierähtikin jo lähes kuukauden päivät. Tähän toki löytyy se klassinen selitys – loma. Ja eikä mikä tahansa loma vaan kahden viikon mittainen (hää)matka New Yorkissa ja Kanadassa Toronto-Ottawa akselilla, uu mama. Matka oli varsin onnistunut ja kyseisestä tuleekin useampi postaus tässä viikkojen mittaan. 

Niagarassa USA:n ja Kanadan rajalla. 

Sanottakoon näin lyhyesti, että New York oli mahtava, mutta Kanada vieläkin mahtavampi. Okei, ehkei korkeiden rakennuksien puolesta, mutta se ystävällinen, lämminhenkinen tunnelma joka Kanadassa (etenkin Ottawassa) vallitsi valtasi meidän molempien sydämet. Joka puolella ihmiset hymyilivät, olivat super kohteliaita ja mukavia. Toisin kuin New Yorkissa, jossa yleinen tunnelma oli hektinen, niin kuin osasimmekin odottaa. Ihmiset vain juoksentelivat paikasta toiseen. Totuus on, että vaikka New Yorkissa on paljon ihmisiä saa siellä silti olla ”yksin”. Eipä kyseinen näin itsenäisenä tyyppinä haittaa ja olihan New York todella mielenkiintoinen eri alueidensa sekä kulttuurivivahteidensa kanssa. Ehdottomasti voisin mennä uudelleen! Erona kuitenkin se, että New Yorkiin voisin mennä mutta Kanadaan voisin muuttaa heh. 😀

Viikon verran olemme nyt koittaneet kotiutua takaisin Suomeen. Onneksi kotiutumista helpottaa ulkona vallitseva kaunis ruska, sekä viileät mutta aurinkoiset syyspäivät. Rakastan syksyä! Syksyisin tuntuu kuin koko maailma olisi avoinna ja saisi aina niin sanotusti uuden alun. Ehkä se on se lapsuuden. kutkuttava ”paluu kouluun”-fiilis loman jälkeen, joka on juuttunut sisälleni vaikka koulut ovat ohi. Kaikki on jännittävää ja pelkkä ajatuskin siitä mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan pistää hymyilyttämään.

Palailen ensi viikolla matkakertomuksien kera. Tämä postaus oli enemmänkin vain yritys palata takaisin kirjoitusrutiineihin, joka itselläni on näin alkuun hukassa. Tästä tämä taas lähtee!