Aamiaisunelmia

Olen niitä tyyppejä, joiden aamut eivät lähde käyntiin ilman kahvia ja aamupalaa. Olenkin tunnettu siitä, että käynnistyn aamulla hitaasti etenkin puhumisen puolesta – nuorempana tämä piirre hallitsi aamujani vahvasti ja perheeni muisteleekin näitä ihania aamuja varmasti lämmöllä. Jos minulle erehtyi puhumaan heti noustuani, sai vastaukseksi ”sydämellisen” murahduksen. Plus hetken päästä olin tukka sekaisin mörököllinä linnoitautunut aamupalani kanssa oman huoneen pimeyteen.

Ruby’s Cafe ja Herra Aviomiehen annos – kuulemma nälkä lähti. 

Jep aamuisin olin ja olen rakastettava. Onneksi nykyisin pystyn sanomaan edes huomenta ennen vetäytymistä sohvannurkkaan. Plus taktisesti tavoitteenani on nousta hyvissä ajoin ennen muita, jotta ehdin heräämään rauhassa sekä valmistautumaan henkisesti puhumiseen… En nimittäin edelleenkään pysty kommunikoimaan paria lausetta enempää juuri noustuani. Toisin kuin herra aviomies, jolle serenadien laulaminen heti silmien avaamisen jälkeen ei ole (viikonloppuisin) ongelma. Kuten arvata saattaa, en oikein noina hetkinä pysty osoittamaan serenadeille niiden ansaitsemaa rakkautta. Aamumme ovatkin välillä koomisia, itse istun sohvannurkassa kun Antti yhtäkkiä pamahtaa paikalle laulamaan tanssimuuvien kera ”Voiko ihanammin aamu enää alkaa”. 😀 Ehkä vielä jonain päivänä minäkin. 

Two Hands ja instafeimi Acai-bowl. 

The Grey Dog ja astetta miehekkäämpi Avocado Toast. 

Okei, takaisin aamiaisasioihin. 

Suomessa aamiaiseni noudattelevat yleisesti ottaen kahta kaavaa:

1) Töissä jonkinlainen rahka + banaani + mustikoita + mysliä 
tai
2) Viikonloppuisin kaurapuuro mantelimaitoon tehtynä + banaani + mustikoita

Jep, olen rutiinejeni orja, mutta onnellinen sellainen 😀

New Yorkissa kuitenkin tuli syötyä muutama niin hyvä aamiainen, että rahkat ja puurot pois. Kävimme reissumme aikana aamupalalla Ruby’s Cafessa, The Grey Dogissa ja Two Handissa, joista kaikki kolme olivat mahtavia kokemuksia. Ja toki tunnettuja useista blogeista, jep olen mainonnan uhri 😀 Ja mikä parasta – sijaitsivat ainoastaan muutaman sadan metrin päässä hotellistamme Nomo Sohosta. The Grey Dogin yleisfiiliksestä pidin sisustuksen ja boheemin, rennon tunnelman puolesta eniten, mutta Ruby’sin Chia Mysli vei kielen mennessään – ehkä parhain aamupala jota olen syönyt. 

The Ruby’s Cafe ja no se CHIA MYSLI <3 Pala rakkautta (ja sokerihumalaa)

Two Hands oli näistä paikoista kaikista kiireisin ja hektisin, mutta todella moderni ja viehättävä mesta. Menetin paikassa myös acai-bowl neitsyyteni ja kyllähän annos oli kaunis sekä maistuva. Mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin Chia Mysli, joka jätti ikuisen jäljen sydämeeni sekä aamupalamahalaukkuuni <3 Juu, aamupalamahalaukku on itsellenikin täysin uusi termi, mutta ehkä kyseinen kuvastaa rakkauttani annosta kohtaan….. 

Two Hands ja herran aamupalaburgeri.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – nyt on aika suunnata töihin aamupalarahkan sekä kahvin luo. Sekä tietysti tekemään niitä töitä heh.

Kuulemisiin!

Ps. Todellisuudessa postaus on kirjoitettu maanantai-illalla. Olispa Chia Mysliä. I need it. Ja alla vielä naamani aamukahvin jälkeen, oh so happy. Tsin tsin!

 

* Kuvat Antin aamiaisista sekä kuva minusta: Antti 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *