Elokuun lyhyet terveiset – täällä ollaan yhä


Kylläpä kaksi kuukautta vierähti nopeasti. Ja toisaalta todella hitaasti – ehkä olen siis ainakin hetken verran elänyt hetkessä.

Viimeisimmän, kesäkuussa kirjoitetun, postauksen jälkeen on tapahtunut paljon. Taas kerran. Nyt tosin aloin kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että olisi tapahtunut jotenkin tavanomaista enemmän. Ehkä olen vain elänyt parin, kolmen vuoden tauon jälkeen tavallista elämää. Todennäköisesti se, mikä tuntui vuonna 2019 ja sitä ennen tapahtumien osalta normaalilta, tuntuu nyt vuoristoradalta ilman jarruja.

Mutta ihanan virkistävältä vuoristoradalta. 

Tapahtumien vuoristorata on pitänyt muun muassa sisällään matkan Alankomaihin, koronan, vanhan asunnon muistojen pakkaamisen laatikoihin ja laatikoiden purkamisen uusiin neliöihin, uusien muistojen luo. Olen juhlinut rakkaan ystäväni häitä, itkenyt ilosta ja sitten toisinaan kyynelehtinyt stressistä. Olen nauttinut lämpimistä päivistä, ollut ötököiden syötävänä auringonkukkien keskellä, pohtinut uusia harrastuksia vain unohtaakseni ne, luonut draamaa Sims 4 – maailmassa ja lukenut (viimein) hitaasti, mutta varmasti ”Suon villi laulu”-kirjaa.

Kaiken kaikkiaan olen yksinkertaisesti elänyt. Sitä ihan tavallista, ihmeellistä elämää.

Ja viimein, näin elokuun viimeisten päivien kunniaksi rohkenin avata blogin ja ilmoittaa – täällä ollaan yhä.


Kirjoittaminen tuntuu pitkästä aikaa oudolta. Mutta hyvällä tapaa oudolta. Luulisin. En kuitenkaan aio ottaa kirjoittamisesta paineita ja hyväksyn joinain päivinä tyhjän sivun pysyvän tyhjänä. Mielessäni on kyllä ideoita, joista haluaisin kirjoittaa. Mutta osa ideoista on rehellisyyden nimissä saavuttamassa sen pisteen, jonka jälkeen ne muuttuvat ideoista projekteiksi yksittäisten tekstien sijasta. Ja ehkä vielä jonain päivänä niistä yksittäisistä ideoista tulee jotain suurempaa.

Vaikka kuka todella määrittää, mikä on suurta. Suuri ja ihmeellinen asia on aina, tai ainakin usein, subjektiivinen kokemus.

Mutta mitä teille kuuluu?  Mikä fiilis?

Päätän tämän lyhyen postauksen nyt tähän – palataan asiaan syvällisemmin (tai vähemmän syvällisemmin) seuraavasssa postauksessa.

Aurinkoa elokuun viimeisiin päiviin,
xx Krista

Nyt soi: Sasha Alex Sloan – Thank you 

hyvinvointi oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *