Itsenäisyyspäivän perinteitä
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin huomaan jatkavani lapsuudenkotini perinteitä. Yksi tällaisista perinteistä ovat itsenäisyyspäivän piparitalkoot. Lapsuudessani pipareita leivottiin joka vuosi itsenäisyyspäivänä ainakin neljä tuntia. Taikinan määrä tuntui loputtomalta. Teinivuosina mielenkiinto tähän lopahti ja äiti sai suurimman osan ajasta taiteilla pipareita yksin. Kuitenkin näin 25-vuotiaana en voisi kuvitella itsenäisyyspäivää ilman piparkakkumausteen tuoksua. Okei, piparitaikinaa en tee (vielä) itse ja aiempina vuosina olen aloitellut perinteen palauttamista talouteemme (valmis)piparkakkutalon muodossa. Viime vuonna talon kokoaminen kuitenkin muuttui tragediaksi Antin polttaessa kätensä kuumalla sokerilla ja tästä viisastuneena päätimme ensimmäisen aviovuoden kunniaksi palata perinteiden juurille. Taikina, kaulin sekä muotit odottavatkin nyt keittiön pöydällä leipureitaan. Palaillaan sen talon rakentamisen osalta sitten parinkymmenen vuoden päästä asiaan 😀
Toinen itselleni rakas perinne ovat, yllätys yllätys – Linnan juhlat! Tämä perinne on kaikessa omituisuudessaan ihanan… outo ja koukuttava. Rakastan ihastella upeita pukuja ja bongailla ”tuttuja” naamoja. Tietysti samalla täytyy juoda glögiä ja syödä piparkakkuja. Mutta onhan se hieman huvittavaa, että jos muissa maissa itsenäisyyspäivää juhlitaan ulkona läheisten kesken, niin suomalaiset vetäytyvät TV:n ääreen katsomaan kun toiset ihmiset juhlivat presidentin kutsumina linnassa. No mutta, ehkä se on meidän tapamme osoittaa kunnioitusta sotaveteraaneille ja lotille, joiden ansiosta voimme olla ylpeästi kertoa maamme oleva itsenäinen sekä turvallinen paikka asua. Ja toki muutkin vieraat ovat omalla tavallaan vieneet Suomen kehitystä eteenpäin, sitä ei voi kieltää.
Uskon myös, että lähetyksen katsominen on monille perheille tärkeä yhteinen hetki. Kaikki tulevat samaan tilaan katsomaan samaa ohjelmaa. Toinen tällainen perheen yhteenkokoava ohjelma itsenäisyyspäivänä on varmasti Tuntematon Sotilas, jotta Antti ilmoitti katsovamme kello 12:00 alkaen. Olen todella huono katsomaan elokuvia uudestaan, oli kyseessä todellinen tarina tai ei, mutta herra aviomiehen vuoksi annan elokuvalle toisen mahdollisuuden.
Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle yllä mainittujen perinteiden ohella ennen kaikkea päivää, jona pysähdyn arvostamaan kotimaani itsenäisyyttä. Itsenäisyys, rauha ja turvallisuus eivät ole itsestäänselviä asioita. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa maassa, jossa minun ei ole tarvinnut pelätä läheisteni tai itseni puolesta. Maailma kehittyy jatkuvasti, mutta kehitys ei ole synonyymi rauhalle. Uutiset maailmalta muistuttavat tästä jokaikinen päivä.
Nostakaamme siis glögikuppi Suomelle ja olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä on.
Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!