Kanada – ensitunnelmat maasta, jolta en odottanut mitään

Tämä maanantai on ollut harvinaisen synkkä niin ulkoa kuin oman fiiliksen puolesta, joten mikä olisikaan parempi keino kohentaa mielialaa kuin palaamalla muistoissa takaisin Kanadaan? Nyt siis vuorossa ensitunnelmat matkamme Kanada-osuudesta, jota muistelemme pelkällä rakkaudella.

Kanada – olet ihana. 

Mistäköhän sitä aloittaisi – odotin Kanadalta paljon, mutta samanaikaisesti en kuitenkaan oikein mitään. Heh. New Yorkin puolesta odotukseni olivat todella korkealla, olinhan haaveillut matkasta unelmien kaupunkiin useita vuosia. Kanada puolestaan oli kiinnostanut ennen reissua vasta noin vuoden verran, joten takki oli odotusten puolesta suht tyhjä kun astuimme ulos lentokoneesta Toronton Billyshop-kentällä. Pakko muuten kehaista Porter Airlinesia – olimme Newarkin lentokentällä todella ajoissa (arviolta noin 2-3 tuntia, ottaen huomioon kuinka pieni terminaali olikaan… 😀 ) ja henkilökunta kysyi samantien lähtöselvityksessä haluammeko hypätä seuraavaan koneen kyytiin, joka lähtee 45 minuutin päästä. Ai haluammeko? Todellakin! Porter Airlines oli muutenkin hauska ja positiivinen kokemus eli vahvat suositukset heille ainakin näin lyhyille lennoille. 

Mutta nyt lentokoneista takaisin Kanadaan – eli tosiaan odotuksia ei juurikaan ollut astuessamme Kanadan maaperälle. Todella nopeat maahantulotarkastukset, auton nouto ja lautalla lentokentältä keskustan puolelle meno sujui ihmetellessä tienviittoja sekä ajokaistoja. Sujuvasti tuo mies selvisi ensimmäisestä keskusta ajostaan vieraalla maaperällä ja pian olimmekin jo suuntaamassa kohti ensimmäistää pääkohdettamme eli Ottawaa. 

…Ja ei älkää kysykö miksemme lentäneet Ottawaan, vuokranneet autoa sieltä ja ajaneet vain yhteen suuntaan eli Torontoon. En tiedä. Aivoni vetivät lentovarausten yhteydessä bridezilla-tilttiin ja huristelimmekin edestakaisin. Noh kokemus tämäkin. Älkää siis tehkö kuten me, vaan ottakaa lennot paikkaan X ja ajakaa paikkaan Z, älkää Z – X – Z 😀 …

Kanadassa ajoreittimme oli rehellisesti sanottuna tylsä ja näimme oikeastaan vain puita menomatkalla. Sellaiset Suomi-maisemat, paitsi että puut olivat tuolloin Kanadassa jo värikkäämmässä kunnossa kuin kotimaassa. Koska kyseessä oli kuitenkin uusi kohde, oli reitissä uutuuden hohtonsa ja kaikki näytti ihmeelliseltä tylsyydestä huolimatta. Ihmeellisiä olivat etenkin tienvarsipisteet, joita oli reitin varrella tasaisin väliajoin. Tienvarsipisteillä ajomatkalaiset saattoivat pysähtyä lepäämään, ruokailemaan ja tankkaamaan autoa tarpeen vaatiessa. Pisteitä oli niin tiheään, että valinnanvaikeus meinasi iskeä – oli Wendy’s:a, Subwayta, Tim Hortonsia, Pizza Hutia ja niin edelleen. Ja onneksi pisteitä oli tiheään, koska olimme aamulla nälkäkiukkuisia emmekä oikein ensin osanneet ajaa viittojen ohjaamaan suuntaan. Muutamat nälkä-ärinät päästimme molemmat kun ajoimme vain huoltsikoiden tienhaarojen ohitse ennen kuin edes ehdimme tajua:’D 

Anyhow, huoltsikoilla vallitsi kunnon kutkuttava roadtrip-tunnelma. Tuntui hassulta ajatella, että oli yksi näistä kaikista muista, jotka ovat matkalla jonnekin. Kanadassa. Rakastan muutenkin ihmetellä ympärillä olevia ihmisiä ja pohtia mihin he ovat suuntaamassa – jos minulla olisi jokin maaginen taito, niin haluaisin ehdottomasti osata lukea ihmisten menneisyyden tarinat ja matkan suunnan vain katsomalla heitä. Olisi kiehtovaa tietää, miten jokaisesta on muotoutunut juuri sellainen henkilö kuin sillä hetkellä on ja mihin tie vie seuraavaksi. 

Kun vihdoin sitten osasimme kääntyä oikeasta tienhaarasta ja pysähdyimme syömään se tapahtui. Lämmin tunne valtasi meidät, tai ehkä menimme molemmat sokerihumalaan Antin vaahterasiirappisesta pannaripinosta, ja meitä vain hymyilytti.

Ihastus Kanadaan alkoi. Haltioiduimme ruokapaikan palvelusta sekä lämpimästä ilmapiiristä. Ja okei, siitä vaahterasiirapista. Jokatapauksessa kontrasti New Yorkiin oli aivan jättimäinen, eikä kyseistä eroa pysty selittämään sanoin. Se täytyy kokea. Jos New Yorkissa olo oli turisti, niin Kanadassa tunsimme olevamme kotona heti ensimmäisestä pysähdyksestä lähtien. 

Siitä rakkaustarinamme Kanadan kanssa alkoi ja saapuessamme Ottawaan rakkautemme maata kohtaan vain kasvoi. Tästä kuitenkin oma postaus tiedossa, Ottawa veti suoraan sanottuna maton jalkojen alta – Kanadan pääkaupunki, jolta emme myöskään odottaneet mitään, mutta joka hurmasi välittömyydellään sekä leppoisuudellaan. 

Mutta tästä lisää ensi kerralla – stay tuned! Nyt ryntään syömään iltapalaa ennen kuin nälkäkiukku iskee. Se ei ole kiva tunne se, etenkään tuon toisen osapuolen mielestä….

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *