Kommelluksia menneiden vuosien matkoilta
Viime aikoina olen muistellut vuosien saatossa tekemiäni matkoja.
Kyseinen on seurausta sydäntä viiltävästä kaipuusta uuteen ympäristöön – omat kotikulmat alkavat kyllästyttämään, samat lenkkipolut puuduttamaan. Kaipaan matkustamisen mukanaan tuomaa kutkutusta vatsanpohjassa, tutustumista uuteen kulttuuriin ja sen myötä hieman syvempää ymmärrystä maailmasta. Kuten sanonta kuuluu, ennen kuin menetät jotain et voi tietää miten paljon kyseinen sinulle todellisuudessa merkitsee. Henkilökohtaisesti voin todeta, etten olisi sama ihminen ilman seikkailuita tuntemattomissa ympäristöissä – olisin todennäköisesti huomattavasti sulkeutuneempi ja näkökulmiltani suoraviivaisempi. Luultavasti myös pelokkaampi.
Olen kuitenkin kuluneen vuoden aikana myös ymmärtänyt, miten etuoikeutetussa asemassa olen edes haikaillessani matkustamisen perään. Mahdollisuus matkustamiseen ei ole itsestäänselvyys. Toivon, että tulevaisuudessa, maailman jälleen auetessa, ymmärrämme etuoikeutemme entistä paremmin ja varaamme matkamme kyseisen mielessä pitäen, muun muassa paikallista yhteisöä kunnioittaen. Mikäli siis haluamme matkustaa – ymmärrän ja kunnioitan suuresti myös kaikkia heitä joille matkustaminen ei ole yhtä tärkeää kuin itselleni. Jokainen reissaa ja elää tavallaan – yhdelle paras seikkailu löytyy kotimaasta, toiselle samasta matkakohteesta ulkomailla ja kolmas heittää tikkaa kartalle ja valitsee matkakohteensa sen perusteella.
Vaikka matkustaminen ei ole (ainakaan itselleni) ajankohtaista saati mahdollista (oi aika jälleen tiedätte-kyllä-minkä-viruksen, odotan sinua) voimme onneksi aina muistella ja unelmoida. Ja mikä olisi hauskempi tapa muistella matkoja kuin jakaa kommelluksia – niitä nimittäin riittää. Eiköhän siis hypätä muistojen virtaan.
Skootterilla moottoritiellä ja lämpöhalvauksen
partaalla keskiaikaisella alueella
Elokuu 2016 – Rodos, Kreikka
Voi Rodos! Ei voi muuta sanoa, sillä reissulla sattui ja tapahtui. Ensinnäkin saimme herra aviomiehen kanssa elämämme ensimmäisen ruokamyrkytyksen, joka väritti suurinta osaa matkastamme. 😀 Lisäksi kyseisen matkan aikana ymmärsin entistä paremmin, etten ole rantaloma-tyyppejä – ainakaan vielä.
Saavuimme kohteeseen keskelle pahimpia helteitä ja ruokamyrkytyksen ohella polttava auringonpaiste herätti sisäisen mörököllini. Edellä mainitut… häiriötekijät eivät kuitenkaan estäneet meitä seikkailemasta, mikä ei ehkä ole se paras kombo jos pelkkä oleminen lämmössä tuottaa tuskaa… Löysimme itsemme muun muassa keskiaikaiselta alueelta, johon lopulta eksyimme ilman vettä (!! mitä ihmettä Krista nyt taas :’D), keskipäivällä. Meno meni jossain kohtaa sen verran hysteeriseksi, että ajattelimme jäävämme ikuisesti alueelle jumiin ja koristaisimme uutisia otsikoilla ”suomalaiset turistit kupsahtivat historialliselle alueelle”. Tiedättekö kun joskus sitä on vaan pakko heittää totaalisen vitsiksi, koska tilanne on jo niin naurettava että ainoastaan huumori pelastaa itkulta? :-D
Rodoksella vuokrasimme myös eräänä päivänä skootterin ja ajelimme katselemaan perhosia (”The Valley of Butterflies”). Noh, kyseinen kokemus oli varsin unohtumaton ja itseasiassa varmaan paras päivä koko reissulla. Vaikkakin eksyimme (taas) hieman reitiltä ja lopulta huomasimme ajavamme skootteria moottoritiellä, suurien autojen rinnalla. Hautakivet, liikenneonnettomuuksien johdosta, tien varrella eivät ihan hirmuisesti lämmittäneet mieltä. Meillä ei ollut kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin toivoa parasta ja herra aviomies sai painaa skootterin kaasu pohjassa selvitäksemme moottoritieltä pois. Mikä ei ollut ihan helppo juttu – jouduimme lopulta ajamaan moottoritietä noin 20 – 30 minuutin ajan ennen kuin pääsimme turvallisille reiteille. :D
Kun tarjoilija lähti opastamaan meitä kaupungin halki
Syyskuu 2015 – Praha, Tsekki
Eksymiset ovat selvästi matkojemme kantava teema – mikä on varsin mukavaa, tuleepahan nähtyä hieman erilaisia ympyröitä ja poikettua polulta. Plus en halua tuijottaa karttaa liian jämptisti, pitää jättää tilaa vapaalle tutkimiselle. Prahassa kuitenkin eksyimme herra aviomiehen kanssa niin pahasti, että päätimme hetkellisesti luovuttaa suunnistuksemme ja menimme satunnaiseen tien varrella olevaan ravintolaan syömään illallista. Kyseinen olikin paras päätös suunnistamisen kannalta – illallisen jälkeen ravintolan tarjoilija lähti opastamaan meitä kohti Prahan vanhaa kaupunkia, kesken työvuoronsa. Kyseinen herra on ikuisesti mielessämme – ja vastaavat kohtaamiset ovat juuri niitä, minkä takia matkustamista niin kovin paljon rakastan.
Teini-ikäinen minä ja suljettu luottokortti
Heinäkuu 2008 – San Fransisco, USA
Yläasteen jälkeen suuntasin kuukauden kielimatkalle Kaliforniaan. Kyseinen matka oli ensimmäinen, jolle lähdin niin sanotusti ”yksin”, vaikka suomalaisen ryhmän turva olikin mukana koko matkan ajan. Noh, reissun lopulla teimme parin päivän reissun San Fransiscoon, jossa Visa Electronini päätti lopettaa toimimasta. Syy oli varsin simppeli – olimme unohtaneet ilmoittaa pankille, että matkustan ulkomaille kuukaudeksi. Ulkomailla tapahtuneiden ostojen seurauksena pankki oli jäädyttänyt korttini. Äitini joutuikin siirtämään kielikurssin vetäjälle rahaa, jonka hän nosti minulle käteisenä ensiapuna rahapulaan.
Eli vinkki kaikille – jos on yhtään pidempi reissu, muistakaa ilmoittaa pankille :-D
Ps. Koska kielimatka oli vielä ”back in the days”, jolloin en ollut missään somessa (paitsi IRC-galleria hah)/en edes pitänyt valokuvaamista tärkeänä, ei itselläni ole reissusta kuvia saatavilla. Ne vähäisetkin kuvat mitä räpsin taitavat olla äidin tietokoneen arkistoissa. Näin ollen yllä oleva USA-kuva on New Yorkista vuodelta 2018. :)

Tordanoita ja järjettömiä sadekuuroja
Syyskuu 2018 – Ottawa, Kanada
Tämä on kokemuksista kaikkein tuorein ja olenkin tästä aikoinani kirjoittanut jo postauksen, voit lukea sen täältä. Pitkä tarina tässä lyhyesti; häämatkamme aikana teimme roadtripin Kanadassa, jonka ensimmäinen kohde oli Ottawa. Suuntasimme seikkailumme toisena päivänä tutkimaan kaupungin ympäristöä auringon paistaessa (yllä olevista kuvista ensimmäinen) ja päädyimme ostoskeskukseen pyörimään, sekä hakemaan naposteltavaa hotellihuoneeseen. Kesken ostostemme puhelimemme alkoivat hälyttää ja ilmeemme olivat varmasti näkemisen arvoiset lukiessamme sanat ”tornado warning”. ”Koomisinta” oli, että ympärillämme olevat paikalliset pysyivät viilipyttyinä, aivan kuin tornadot olisivat arkipäivää. Heitä ei ilmoitus hätkäyttänyt, ei sitten lainkaan. Ja allekirjoittanut kun oli pelännyt tornadon osuvan New Yorkiin, jossa olimme olleet ennen Kanadaa :D
Noh, päätimme siitä sitten lähteä pikaisesti takaisin hotellille, varoitus annettiin illaksi ja halusimme turvaan sisätiloihin hyvissä ajoin. Astuessamme ulos todellisuus alkoi kuitenkin jo iskemään kirjaimellisesti vasten kasvoja – sää oli muuttunut dramaattisesti, auringonpaiste oli vaihtunut kovaan tuleen ja sateeseen. Kävellessämme kohti hotellia tuuli vain yltyi yltymistään ja hetken jo jännitimme lähdemmekö tuulen mukana lentoon. Onneksi näin ei käynyt vaan selvisimme hotellille turvallisesti.
Kyseinen tornado, tai itseasiassa tornadot, tekivät pahaa jälkeä lähiseuduille ja omasta hotellistamme menivät sähköt kahdeksi päiväksi. Samaisen sähkökatkon seurauksena hotellilla tapahtui tornadosta seuraavana aamuna myös palohälytys. Sanotaanko, että siinä oli seikkailua kerrakseen yhdelle matkalle – kaikki tämä tapahtui 24 tunnin sisällä :D Muistan myös miten hotellin hississä kanadalainen perhe kertoi olleensa häissä, jotka olivat loppuneet suunniteltua aiemmin – myrsky oli päättänyt antaa ”valomerkin” (= sähköt katkesivat) ennen kuin meno yltyisi liian villiksi. Onneksi kaikki olivat päässeet juhlapaikalta turvaan ja perhe totesikin hääpäivän olleen ainakin pariskunnalle unohtumaton. Ehkei toivotulla tavalla, mutta unohtumaton omalla tavallaan.
***********************
Huh, sellaisia muistoja ja kommelluksia! Näitä löytyisi kyllä vielä paljon lisää, mutta lopetetaan tällä kertaa tähän. Onkos siellä ruudun toisella puolella ”mehukkaita” kommelluksia/muistoja reissuilta jaettavaksi?
Näihin tunnelmiin – huippua maaliskuuta kaikille!
xx Krista
Nyt soi: Cyn – Drinks
Lue myös:
8 x tapahtui Lontoossa
Tarinoita matkakuvien takaa
Uusia matkaunelmia – Eurooppa maanteitse