Kulttuurikuplassa osa 2 – Tampereen teatterin Anastasia

Reilun viikon takaisena, kirpeänä syysamuna kävelin Turun rautatieasemalle ja otin suunnakseni Tampereen. Matka Tampereelle ei ollut mikä tahansa hetken huumassa tehty hullutus, vaan jo kuukausia takaperin sovittu päiväretki äitini ja toisen pikkusiskoni kanssa. Äiti oli ostanut keväällä siskolleni syntymäpäivälahjaksi liput Tampereen teatterin Anastasia-musikaaliin ja samalla ystävällisesti hankkinut lipun myös minulle. Muistan yhä reaktioni kun kuulin lahjasta – se oli aikuismaisesti ”mäkin haluun!”-huudahdus. Siihen reaktioon äitini saattoikin vain hymyillä ja todeta ”tiesin ja siksi ostin lipun myös sulle”.

Kiitos siis siskolle kun vietit syntymäpäivää ja äidille lahjasta. Ja olette toki muutenkin rakkaita. 

Anastasia-musikaalin tausta ja tarina

Tampereen teatterin Anastasia sai ensi-iltansa 3.9.2022 ja pysyy ohjelmistossa ainakin 13.5.2023 asti. Musikaalin ohjauksesta vastaa Samuel Harjanne (mm. Pieni Merenneito, Kinky Boots), majesteettisesta lavastuksesta Marjatta Kuivasto (mm. Notre Dame) ja ensimmäisenä kapelimestarina toimii monipuolisena pianistinakin tunnettu Marko Hilpo.

Kuten Tampereen teatterin sivuilta voi lukea, on musikaali teatterin oma versio vuoden 2016 kantaesityksestä ja Broadwaylta tunnetusta Anastasiasta (tekijöinä Terrence McNally, Stephen Flaherty ja Lynn Ahrens).  Pienellä todennäköisyydellä joku teistä ruudun takana olevista saattaakin muistaa, että olen nähnyt edellä mainitun Broadway-version vuonna 2018 häämatkamme yhteydessä. En tosin tiennyt musikaalien kytköksestä ennen esityksen alkua ja ensimmäisen puoliajan aikana pohdinkin omassa mielessäni, että johan on samoja piirteitä. Yhtäläisyyksien syy ratkesi kuitenkin välitauolla saatuani käsiin Tampereen teatterin esitteen. Teoksen suomennoksesta vastaavat 90-luvulla kääntäjätyönsä aloittanut Reita Lounatvuori (teksti) ja näyttämöiltäkin tuttu Hanna Kaila (laulut).

Tarinallisesti musikaali juurtaa juurensa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon liitettyyn mysteeriin. Tarina kuljettaa katsojan nuoren ja rohkean Anjan mukana säihkyvästä Romanovien palatsista ja Venäjän vallankumouksen keskeltä romantiikan Pariisiin. Romanovien mysteeristä on tehty myös animaatioelokuva vuonna 1997 ja kyseinen elokuva on yksi oman lapsuuteni rakkaimmista tarinoista. Rakkaudestani tarinaan kertoo se, että omistin Anastasia-nuken ja haaveilin pitkään animaatioelokuvassa nähdystä sinisestä mekosta timantti-kaulakoruineen.

Lisää näytelmästä täältä: Tampereen teatteri / Anastasia

Ajatuksia elämyksestä

On myönnettävä näin alkuun, että musikaali sai erilaisia sävyjä johtuen vallitsevasta maailmantilanteesta. Tietyt kohtaukset koskettivat aiempaa vahvemmin rinnastettuna tähän hetkeen ja kylmänväreet kulkivat välillä selkäpiitä pitkin. Myös äitini ja siskoni kokivat samoja, yllättäviäkin tunteita ja oli mielenkiintoista keskustella tuntemuksistamme jälkikäteen. Tässä kirjoituksessa tulen kuitenkin tietoisesti keskittymään musikaalin taiteelliseen puoleen ja sulkemaan poliittiset näkökulmat ulkopuolelle.

Anastasian ensimmäisellä puoliajalla rakennettiin tarinan pohja, vietiin juonta nopeasti eteenpäin ja lopuksi kuljetettiin Venäjältä Ranskaan asti. Jopa katsojalle meinasi nousta hiki otsalle vauhdista! Itselleni ensimmäisen osan mieleenpainuvin kohtaus oli Venäjältä poistuvien henkilöiden yhteislaulu juna-asemalla ennen Pariisiin kuljettavaan vaunuun hyppäämistä. Sanat riipivät sydäntä ja näyttelijöiden eläytyminen kohtaukseen sai kaipaamaan nenäliinoja. Englannin kielinen versio kappaleesta löytyy täältä: ”Stay, I pray you” .

Siinä missä ensimmäinen puoliaika sai kyyneleen silmäkulmaan koskettavuudellaan, sai toinen puoliaika kyynelehtimään naurusta.

Suurin kiitos toisen puoliajan nauruista kuuluu Kaisa Helan Lily-hahmon ja Ville Majamaan esittämän Vladin väliselle henkilökemialle, joka välittyi parvelle asti. Lisäksi lapsenlastaan kaipaavan leskikeisarinnan (Sinikka Sokka) ja Anastasian (Pia Piltz) välinen luonteva tilannekomiikka sai välillä unohtamaan kyseessä olevan teatteriesitys – niin taidokkaasti yksittäiset, pienetkin eleet tapahtuivat näyttelijöiden välillä. Puolestaan Dimitrin (Petrus Kähkönen) ja kenraali Gleb Vaganovin (Joel Mäkinen) laulu eri puolilta näyttämöä balettikohtauksen aikana (toki muitakin lauluun osallistui) upposi syvälle sieluun raadollisilla ja rehellisillä tunteillaan.

Kokonaisvaltaisesti Anastasia oli ennen kaikkea nokkelaa ja sykähdyttävää visuaalisten elementtien ilotulitusta. Marjatta Kuivaston suunnittelemat lavasteet olivat tarkasti suunniteltuja ja lavasteiden siirtymät tapahtuivat uskomattoman luontevasti – kun näyttelijä tai tanssija liikkui, liikkui myös tarvittava elementti. Näyttelijöiden puvustus (Pirjo Liiri-Majava) ja maskeeraukset (Jonna Lindström) ilahduttivat paitsi kimaltelevilla yksityiskohdillaan, myös yhtäläisyyksillään animaatioelokuvaan nähden. Vaikka yhtäläisyyksiä animaatioelokuvaan löytyy, eroaa teatteri-Anastasia huomattavasti syvällisemmällä historian katsomuksellaan animaatiosta ja yliluonnolliset elementit on suljettu teatteriversiosta tarinan ulkopuolelle.

Tampereen teatterin näyttämö ei pysty kilpailemaan Turun Kaupunginteatterin massiivisen päänäyttämön tavoin syvyydellään, johtuen puhtaasti näyttämön pienemmästä koosta. Kuitenkin valo- ja videoefektejä hyödynnettiin tavoin, joita en ole aiemmin teatterissa nähnyt. En muista kaikkia videoefektejä nähneeni Broadway-versiossakaan, vaikka kovin muistelen. Videoilla ja valoilla luotiin tilan tuntua, kuljetettiin katsoja junan kyydissä Venäjältä Ranskaan ja saatiin muistojen haamut tanssimaan ympäri lavaa.

Valo- ja videoefektit tanssivat sulavassa sovussa koreografian kanssa aina esiripun nostosta lopun kumarruksiin saakka. Haluankin antaa yhteisen erityismaininnan videosuunnittelun Toni Haaraselle, valosuunnittelun Raimo Salmelle ja koreografi Chris Whittakerille mieltä kutkuttavasta kokonaisuudesta. 

Sanotaan näin loppuun nyt vielä se itsestäänselvyys– musikaalin näyttelijät, tanssijat ja soittajat osaavat työnsä ja sille on syynsä, miksi jokainen näistä yksilöistä tässä esityksessä on mukana. Musiikkiesitykset olivat Broadwayn tasoisia suorituksia ja tanssijoiden sulava koreografia kuljetti tarinaa sadunomaisesti eteenpäin, joskus balettitossuilla ja toisinaan työkengillä.

Yhteenveto

Anastasia on juuri sitä mitä tarvitsemme Suomen pimeneviin iltoihin – esitys tuo elämään säihkettä ja sydäntä lämmittäviä musiikkikohtauksia. Saattaa johtua suomalaisten lyriikoiden nostalgiasta tai maailman tilanteesta, mutta Tampereen teatterin Anastasia oli mielestäni upeampi toteutus kuin New Yorkin Broadwayn versio. Toki on huomioitava, että näiden kahden esityksen näkemisen välillä on itselläni neljä vuotta ja teatteri-maailman jatkuvalla kehityksellä on luultavasti myös sormensa pelissä. Lisäksi on huomioitava molempien teosten olevan itsenäinen toteutuksensa, mutta kytköksen takia en voi olla vertaamatta toteutuksia keskenään. Mutta en voi kuin todeta, että nyt suomalainen toteutus loisti kirkkaammin kuin Brodway ja New Yorkin valot.

Tampereen teatterin Anastasia onnistuukin taiteen syvimmässä ja kauneimmassa olemuksessa erinomaisesti. Musikaali koskettaa tunteita, herättää ajatuksia ja kuljettaa toiseen aikaan.

Lisäksi esitys sai tanssijalan ja teatterikärpäsen heräämään, sekä vanhat unelmat kipinöimään.

Pitäisikö itsekin aloittaa teatteriharrastus ja palata laulutunneille?

Ehkä jonain pivänä.

Amatööri-arvostelijan arvosana:⭐️⭐️⭐️⭐️

***************************

Oletko sinä jo nähnyt Anastasian? Jos et, niin hop hop ihastelemaan. :-)

xx Krista

Nyt soi: Journey to the past – Anastasia Original Broadway Cast Recording
”People always say, life is full of choices – no one ever mentions fear!”

Lue myös:
Kulttuurikuplassa – Turun Kaupunginteatterin Hobitti
Costa Rica tunnetiloina
Kaikille heille, jotka uskaltavat unelmoida