Kun bridezilla saapui taloon
Sydän hakkaa, pinnaa kiristää, pää pyörii ympyrää juhlavalmistelujen ympärillä. Puoli vuotta aiemmin ostettu hääpukukin on aivan hirveä ja toteat näyttäväsi puvussa +10kg painavammalta – kriisi! Kaikki aivan varmasti kauhistelevat sinua ja lantiotasi vieriessäsi alttaria pitkin. Miten ikinä valitsitkaan kyseisen puvun, miksei äiti kertonut sinulle että puku ei sovi sinulle lainkaan? Lisäksi joudut päivittäin kohtaamaan haastavia sekä todella stressaavia valintoja kuten;
– Siniset vai valkoiset servetit
– Vieraskirjaan 22 sivua vai 32
– Ovatko karkkibuffan Ikea-purkit aivan mahdottoman rumat
– Ja ei – ei! Näitä karkkikippojakin on viittä eri väriä, migreeni iskee varmasti naapurin Maijalle, graaaaaaah….
Ja niin edelleen.
Mitä sitä lainkaan kaunistelemaan, suoraan sanottuna kyseenalaistat koko hääjuhlan ja olet aivan varma siitä, että vääränmalliset hääkarkit pilaavat kaiken.
Elämäsi on yhtä suurta hääteatteria, tyylilaji draama ja sinä olet päätähti. Esityksen nimi ”Kun Bridezilla saapui taloon”. Huomioithan, että Bridezilla voi viitata myös muihin ihmisiin, usein ympärillä voi pyöriä useampikin ”bridezilla”.
Se on jännä juttu, miten isot ”Kerran elämässä”-juhlat tuovat ihmisistä aivan uusia puolia esiin. Esimerkiksi itse huomasin juurikin stressaavani noita karkkibuffan kippoja – normaalisti olen suhteellisen boheemi ja asunnostamme ei todellakaan löydy ainoastaan yhtä tai kahta eri astiastosarjaa. Sanoisinko, että astiastomme teema on ei-niin-justiinsa. Mutta karkkibuffan kohdalla ja pienten pahvikippojen puolesta vaadin itseltäni ainoastaan maksimissaan kahta eri väriä. Eihän se tietenkään niin mennyt, koska kippoja ei ollut kaupoissa tarpeeksi 150 vieraalle.
Ennen häitä myös yleensä sattuu ja tapahtuu. Miestäni nauratti, kun hiukseni muuttuivat kahta viikkoa ennen häitä pinkiksi värjäyksen myötä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että itseäni ei naurattanut kuin vasta jälkikäteen. Väri kyllä haihtui muutamassa pesussa, mutta siinä hetkessä kyseinen oli täysi katastrofi. Nyt pystyn jo toteamaan, että tulipahan koettua – ennen sitäpaitsi haaveilin kyseisen värisistä hiuksista!
Bridezillamaisuus ei tarkoita, että stressaisit jatkuvasti aina kihlauksesta avioon. Ehei, bridezilla voi saapua sisään ovesta hetkenä minä hyvänsä. Itselläni stressi nosti päätään hienoisesti neljää kuukautta ennen häitä kutsukorttien teon yhteydessä, taantui tämän jälkeen hetkeksi ja räjähti käsiin kahta kuukautta ennen juhlaa. Välissä sain nauttia ihanista polttareista, muutoin ajatukseni pyörivät ainoastaan häiden ympärillä. Tämä tiesi unettomia öitä sekä kinasteluja kotipuolessa, univaje ja stressi ovat ehkä pahin kombo mitä tiedän. Itkujakin tuli tihrustettua useasti, puhtaasti väsymyksestä. Kun muuta syytä ei ollut, itketti sen takia kun tajusin toimivani kuin bridezilla – minusta kun ei koskaan kyseistä pitänyt tulla, olenhan luonteeltani rento!
Loppuun kerrottakoon, että häämme ovat nyt onnellisesti ohi. Ja naapurin Maija ei saanut migreeniä useamman värisistä karkkikipoista. Päinvastoin, karkkibuffa oli menestys! Eli kaikki aiempi stressi oli todella turhaa.
Haluaisinkin sanoa kaikille tuleville morsiamille, että hengittäkää ja yrittäkää nauttia hetkestä. Juhlat tulevat olemaan aivan ihanat vaikka joutuisitte tekemään kompromisseja pienten yksityiskohtien kanssa. Ja vaikka hiuksenne värjäytyisivät pinkiksi ennen juhlaa – kaikki järjestyy kyllä. Itse juhlapäivänä stressi katoaa (ainakin omalla kohdallani) ja päivä on mitä ihanin. Sillä juhlan häistä tekevät teidän rakkautenne, rakkaimpienne läsnäolo sekä onnellinen tunnelma, joka leijailee yllänne koko päivän ajan. Itse toivoisin, että voisin elää päivän uudelleen ja odotan innolla, että saan kuvat sekä videot käsiini jotta pääsen elämään päivän uudestaan.
(….Onneksi häävalmisteluista ei ole videota, sitä en koskaan haluaisi nähdä – bridezilla jääköön ikuisesti unholaan ja omaan koloonsa menneisyyteen….)
Aurinkoista syksyä muruset!