Luovuuden puutetta ja muutama vinkki (TV-sarjat, kirjat, biisit)

Heippa kaikille! Tiedättekö, että tällä kertaa ei lähde mitään syvällistä tekstiä. Pääni lyö aivan tyhjää johtuen viime aikojen kiireestä. Tuntuu kuin aivot kävisivät tyhjäkäynnillä aina kun on aikaa istahtaa alas ja olisi mahdollisuus kirjoittaa tänne. Olotila on monen tekijän summa, mutta tiivistetysti; töissä on ollut suhteellisen hoppu, mutta isoin tekijä on koulu ja kasautuvat esseet. Olen tähän asti pysynyt hyvin tahdissa, mutta jotenkin marraskuu iski kovaa ja olen jättänyt kirjoittamista viime hetkille. Esimerkiksi tajusinpa taas, että vajaan kahden viikon päästä pitäisi palautta 8-10 sivun essee. Eikä minulla ole pienintä aavistustakaan mistä edes kirjoittaisin. Että näin heh heh… Tekstiä osaan kyllä tuottaa, mutta sitten kun pitäisi viitata mm. lakiin niin olen totaalisen hukassa. Haastetta siis riittää.

Päätinkin nyt antaa itselleni hieman ”armoa” ja puhtaasti kertoilla parista TV-sarjasta, kirjasta ja biiseistä, jotka ovat aiheuttaneet minulle viime aikoina tunteita. Listaus ei ole suoranainen suosituskattaus, mutta vinkkejä toivottavasti joku tästä saa 🙂 Hieman kevyemmällä teemalla mennään siis tämä postaus, todennäköisesti seuraavassa taas hypätään syvempään päätyyn pohdinnassa.

Kuvat ovat viime aikojen kävelylenkeiltä.

TV-Sarjat

x MUSTA KUNINGATAR (Netflix)
Tunne: Yllätys
TRAILERI

On sarjoja, joita odottaa innolla ja joihin pettyy. On sarjoja, joita ei odota ja silti pettyy. Toki sitten on myös paljon sarjoja, joita odottaa ja jotka vastaavat täysin odotuksia tai jotka ovat ihan ok. Katsottavia, mutta jotka jäävät sitten lopulta muiden sarjojen jalkoihin. Mutta ehdoton suosikkikategoriani ovat sarjat, joita ei todellakaan odota, mutta jotka ylittävät kaikki odotukset. 

Kun luimme herra aviomiehen kanssa kuvauksen Mustasta Kuningattaresta ja sen keskittymisestä shakin peluuseen, naureskelimme että jaahas – mitäköhän tämäkin taas on. Päätimme kuitenkin antaa sarjalle mahdollisuuden ja siis… Sarja oli aivan uskomattoman hyvä! Tuntui kuin jokainen yksityiskohta olisi mietitty viimeisen päälle, näyttelijät olivat kaikin puolin mahtavia, samoin lavastus, vaatetus… Shakin peluu teemana ei kuulosta omaan korvaani kovin jännittävältä, mutta tämä sarja teki siitä jännittävän. Jälleen kerran todistus siitä, että taidokkaalla suunnittelulla ja toteutuksella voidaan saada aikaan ihmeitä.

Jos jakelisin tässä tähtiä, antaisin niitä täydet viisi. Ja yhden ekstran.

*******************************

x EMILY IN PARIS (Netflix)
Tunne: Huvitus, mutta ennen kaikkea ärsytys
TRAILERI

Aloitetaanko vaikka sanomalla, että rakastan Emily in Paris-sarjan kirjoittajan, Darren Starin, Younger-sarjaa. Lisäksi 20 ikävuoden nuoremmalla puolella olin armoton Gossip Girl-fani. Joten kun kuulin Emily in Paris:n aiheuttavan vahvoja Gossip Girl-”viboja” niin totta kai halusin antaa sarjalle mahdollisuuden, ranskalaisten valituksista välittämättä.

No mutta. Suoraan sanottuna minulla ei ollut suuria odotuksia, koska erehdyin aikoinani katsomaan Gossip Girliä hieman vanhemmalla iällä. Ekstravinkki; älkää pilatko lempi tv-sarjojanne katsomalla näitä uudelleen vanhemmalla iällä… :D Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten pettynyt siihen miten kevytkenkäinen ja täynnä kliseitä Emily in Paris olikaan. Henkilökohtaisesti rinnassani oli pieni toivo siitä, että sarjassa pureuduttaisiin kunnolla käsittelemään uuteen maahan muuttamisen haasteita, etenkään jos ei ymmärrä paikallista kieltä. En edes tiedä miksi odotin kevyeltä vaikuttavalta sarjalta näin syvällistä otetta? 

Negatiivisuus sikseen ja on myönnettävä – sarjan noin puolen tunnin jaksot olivat ihan mukavan kevyttä katsottavaa harmaan marraskuun keskellä. Kun osasin päästää irti siitä, että päähahmo kävi juoksulenkeillä valkoisessa pitsitopissa ja että hänen sosiaalisen median tilinsä nopea suosion kasvu oli äärimmäisen hämmentävää, niin voin jopa myöntää nauraneeni pari kertaa. Mielessäni ja hiljaa.

Joskus kevyt viihde on juuri sitä mitä kaipaa. Etenkin tänä vuonna. Eli voin ymmärtää sarjan näennäisen suosion – niin klisee, että koukuttaa. Ja minusta tuntuu, että sarjan tekijätiimi on 100% tiennyt mitä he ovat tekemässä. :D Tai siis keskustelua he ovat ainakin saaneet aikaiseksi ja sitä myötä varmasti myös katsojaluvut ovat olleet korkeat. 

Sarjat joita odotan pääseväni pian katsomaan; The Crown kausi 4 (oi prinsessa Diana), His Dark Materials kausi 2 ja The Million Little Things season 2.

Biisit

x SASHA SLOAN – OLDER
Tunne: Suloinen suru (en keksinyt parempaa termiä, alla näette mistä termi on peräisin)

’To every little fight
Cause neither one was right
I swore I’d never be like them
But I was just a kid back then’

Kappale on mielestäni kaunis kuvaus siitä miten vanhetessaan, elämän kautta, oppii olemaan armollinen vanhemmilleen heidän tekemisistään. Miten sitä vasta aikuisena ymmärtää, että vanhempien päätökset ja teot ovat olleet täysin inhimillisiä ja ymmärtää sen, että vanhemmat ovat ihmisiä siinä missä me kaikki muutkin.

Vaikka lapsena, ja joskus vanhempanakin, lataamme heihin aivan äärettömän kovat, supersankarin kaltaiset odotukset – ovat he silti kuten me muut.

*****************************

x BEN PLATT – VIENNA
Tunne: Armollisuus

’Where’s the fire, what’s the hurry about?
You’d better cool it off before you burn it out
You’ve got so much to do
And only so many hours in a day’

Joskus on hyvä pysähtyä ja ymmärtää, että päivässä on vain niin monta tuntia kuin siihen on määrätty ja joskus täytyy vain hidastaa. Hyväksyä oma rajallisuutensa, ymmärtää että unelmointi on hyvästä, mutta on oltava itselleen armollinen – kaikkien unelmien ei ole tarkoitus toteutua.

KIRJA

x SULOINEN SURU – David Nicholls
Tunne: Liikuttuminen
KIRJAN KUVAUS

David Nicholls on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani. Ihailen hänen kykyään kertoa ihmisistä, ihmisyydestä ja tunteista. Lisäksi tapa, jolla Nichols kuljettaa tarinaa eteenpäin on omanlaisensa – herkkä, mutta silti hauska. Jos pitäisi nostaa esille kirjailija, jonka teokset itkettävät ja naurattavat samanaikaisesti olisivat omasta mielestäni kirjat hänen. Ensimmäinen kirja, jota olen Nichollsilta lukenut on Sinä päivänä, joka on myös hänen tunnetuin teoksensa. Mutta rehellisesti sanottuna – ensimmäinen kirja joka häneltä on jäänyt vahvimmin mieleeni on Varamies. En edes tiedostanut lukevani saman kirjailijan teosta.

Suloinen suru on mielestäni kaunis kuvaus elämästä, rakkaudesta ja maailmasta. Vaikka päähenkilö on 16-vuotias, ilmenee kirjan ensimmäisen osan jälkeen käänne, joka muuttaa täysin tapaa jolla tarinaa lukee. Tällainen melkein juonipaljastus, heh.

Kirja, jota odotan pääseväni lukemaan: Philip Pullman – Lyran kirjat osa 2, Ruusun Metsästäjät.
Edellä mainittu His Dark Materials-sarja perustuu Philip Pullmanin Universumien Tomu-kirjasarjaan, johon tämä on niin sanottu ”lisäkirja”. Rakastin nuorempana Universumien Tomu-kirjasarjaa, toivon että pidän tästäkin. Eikä tapahdu samaa efektiä kuin Gossip Girlille… :D

************************************

Että tällaisia vinkkejä tällä kertaa – ja hei ottaisin mieluusti vastaan etenkin TV-sarja ja kirjasuosituksia. :) Myös biisivinkit kelpaavat! 

Palaillaan ensi kerralla, mahdollisesti syvällisemmän postauksen kanssa. Jos minusta ei yhtäkkiä muuten kuuluu pariin viikkoon niin teen suurella todennäköisyydellä koulutehtäviä…. :D Eli ei siis huolta, elossa ollaan ja palailen, kunhan aivojeni kapasiteetista liikenee taas palanen syvälliselle tekstille.

Aurinkoa harmaaseen marraskuuhun <3

xx Krista

Nyt soi: Birdy – Open you heart

Syvällisempää luettavaa? Lue siinä tapauksessa;
Muutama ajatus epävarmuudesta
Tunteista kauhein on kateus?
Ihanat, kamalat ennakko-oletukset