Matkakuumetta ja lähtöjännitystä
Mikäli tämä postaus tulee julkiseksi, niin totta se on – olemme matkalla Costa Ricaan.
Olen tietoisesti vältellyt blogia viimeiset pari viikkoa. En ole tiennyt mistä kirjoittaisin, sillä mielessäni on pyörinyt vain tuleva reissumme. Vaikka fyysisesti olen ollut Suomessa, niin henkisesti olen ollut Costa Rican vehreissä maisemissa hyvän tovin. Olen saattanut haistaa paikallisen kahvin tuoksun, tuntea vesiputouksen pisarat kasvoillani ja nähdä auringon laskevan taivaanrannan taa.
Tuntuu uskomattomalta, että kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen saatan viimein sanoa matkustavani Suomen ulkopuolelle.
Aivan yhtä uskomattomalta on tuntunut myös matkaa edeltänyt stressi. Olen normaalisti (tai ainakin ennen) ollut suhteellisen rento matkustaja. En voi sanoa olleeni immuuni esimerkiksi lähtöä edeltävälle jännitykselle, mutta aika rennoin ottein olen lentokentälle astellut – kunhan passi ja rahat ovat mukana, sekä matkavakuutus kunnossa, niin olen kokenut näillä pääsevän jo suhteellisen pitkälle. Ja uskon näin yhä.
Tämä reissu on kuitenkin herättänyt sisällä elävän stressipeikkoni, jonka pääasiallinen tehtävä on jännittää kaikkea aivan turhaa. Olkoot tämän peikon nimi vaikka Hepuli, sillä hepuleita on ollut muutamia. Todennäköisesti olen jännittänyt yksinään jo siitä syystä, etten ole lentokentällä käynyt sitten syksyn 2019. Lisäksi olen jännittänyt kipeäksi tulemista, globaalin maailman meiningin vaikutuksia lentoliikenteeseen ja vaikka mitä muuta. Fakta muuten tähän väliin: en pidä lentämisestä. Ainakaan kaukolennoista. Mutta silti haluan aina mahdollisimman kauas Suomesta. Nytkin olisi edessä vajaan 12 tunnin lento Pariisista San Josen lentokentälle. 😀 Nämä ovat niitä kuuluisia valintoja ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, josta aina kuulee puhuttavan. Jos jonkin taikavoiman haluaisin, olisi se ehdottomasti teleporttaus.
No mutta lentopelosta eteenpäin. En ole uskaltanut juuri reissusta puhua, saati kirjoittaa täällä blogissa, sillä olen pelännyt jonkin skenaarioistani toteutuvan. Ilmassa on siis ollut sellaista todella…. järkiperäistä (krhm) huolta siitä, että jos innostun, menee jokin varmasti pieleen. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mieleni tekisi nytkin pyyhiä nämä lauseet pois. Uskomus karmaan on saanut aivan uudet kierrokset.
Nyt kuitenkin toivotan teille iloista pääsiäisen aikaa – palataan asiaan viimeistään toukokuun alussa. :-) Tämä oli tällainen pikapäivitys, että täällä ollaan yhä!
x Krista
Muokkaus 15.4 – terkut Helsinki-Vantaalta, olin unohtanut ajoittaa postauksen, joten manuaalisesti päivittelen nyt täältä 😅