Mitä tapahtui lapsuuden unelmille?
Muistatteko miten lapsena mikään ei tuntunut mahdottomalta – koki pystyvänsä mihin tahansa. Sisältä kumpusi energiaa ja puhdas into skeä usko omiin haaveisiin ylitti realismin asettamat ”rajat”. Jopa ne tänä päivänä absurdeilta tuntuvat ideat saivat mielikuvituksen avulla siivet ja niihin uskoi (liki) koko sydämestään. Vanhemmille unelmista kerrottiin kirkkain silmin ja he vain hymyilivät tietävästi takaisin. ”Odotappa muutama vuosi…” he todennäköisesti ajattelivat, toivoen kuitenkin samalla ettei unelmien tuoma liekki koskaan sammuisi kokonaan pikkuisen silmistä.
Mutta mitäs sitten kävikään? Ikää tuli lisää ja unelmat jäivät toistensa jalkoihin elämäntahdin nopeutuessa. Osittain vahingossa, osittain oman henkisen kasvun seurauksena. Henkinen kasvu on mahtava juttu, mutta kukapa ei haluaisi säilyttää mielessään leikkimielisyyttä ja uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Elämä tuntuisi huomattavasti kevyemmältä, jos ei antaisi pilkkeen silmäkulmassa hävitä ja uskoisi yhtä vahvasti omiin kykyihinsä.
Toki nykyisinkin rakastan unelmoida ja mielessäni on miljoona haavetta, jotka haluaisin toteuttaa. Mutta todellisuudessa Krista 25-veen unelmat huomattavasti ”realistisempia” kuin 20 vuotta sitten. Tietty pilke on silmäkulmassa pysynyt, mutta se hullunkiilto on johonkin kadonnut. Ainakin useimmissa tapauksissa 😀
Pari päivää sitten aloin pohtimaan mitä noille lapsuuden unelmille lopulta kävi – toteutuiko jokin näistä vai jäivätkö kaikki elämän jalkoihin? Ajattelinkin että olisi hauskaa tehdä tälläinen unelmien ”tilannetsekkaus” ja katsoa mitä muutamalle suurelle unelmalle lopulta tapahtui. Eiköhän aloiteta!
1. Pokemonit ovat totta ja ammattina Pokemon-kouluttaja
Okei, tämä oli ensimmäinen haave joka mieleeni tuli. Rakastin lapsena Pokemoneja ja usean ystäväni leikkiessä nukeilla ryntäilin itse pihalla Pokemonien perässä. Sanomattakin taitaa olla selvää, että Pokemonit eivät valitettavasti siirtyneet TV:stä tosielämään. Kuitenkin 2014 pukeuduin ystäväni kanssa Rakettiryhmäksi opiskelijaristeilylle, jossa teemana olivat konsolipelit. Tuolla reissulla puhuin ensimmäisen kerran Antille ja annoin hänelle Pokemon-kortin keskustelumme päätteeksi. Siitä tarinamme sitten alkoi virallisesti etenemään, joten ehkä siis Pokemon-kouluttaja unelma tavallaan toteutui? 😀
2. Maailmankuuluksi laulajaksi kansainvälisille lavoille
Noooo tämä ei toteutunut, pidän nykyisin esityksiä vain autossa. Laulaminen yleisön edessä pistää vain punastuttamaan. Tämän unelman olenkin siirtänyt veljelleni, hän ehkä toteuttaa tämän puolestani ja voin itse fanittaa katsomossa.
3. Kirjoita kirja
Oi, ala- ja yläasteella rakastin kirjoittaa tarinoita omasta päästäni. Jotain kuitenkin tapahtui vuosien mittaan ja kirjoittaminen jäi. Eli ei, tämä unelma ei ainakaan toistaiseksi ole toteutunut mutta eihän sitä koskaan tiedä miten tulevaisuudessa käy!
4. Unelma-ammattina journalisti
Itseasiassa lukion jälkeen hain opiskelemaan tiedotusoppia, mutta olin liian laiska lukemaan pääsykoekirjoja. Vuoden päästä hainkin matkailualalle, jonne pääsin peruutuspaikalta. Ennen peruutuspaikan saamista opiskelin parin viikon ajan journalismia Voionmaan opistossa. Näiden opintojen jäätyä matkailuopintojen jalkoihin jäivät myös unelmat journalistin urasta. Blogin kautta tämä unelma kuitenkin toteutuu osittain ja kyseinen todennäköisesti ajoi minut blogin perustamaan harrastusmielessä.
5. Kutsu Tylypahkaan noitien ja velhojen maailmaan
…..Tätä kutsua odotetaan yhä mutta ei ole kuulunut….. Eli ei, unelma ei toteutunut valitettavasti ja joudun yhä pukeutumaan kuten normaalit ihmiset enkä saa kuivattua hiuksiani taikasauvan napautuksella :D
Olipa mieltä lämmittävää muistella noita aikoja ja unelmia. Lisäksi oli mahtavaa huomata, että osa näistä on jollain tapaa käynyt toteen. Ehkä pitäisi tehdä vielä postaus siitä miten nykypäivän haaveet eroavat lapsuuden haaveista. Saa nähdä jos tällainen tulisi kirjoitettua, nykyinen ”realistisempi” ajatusmaailma tosin iskisi varmasti vahvasti päin kasvoja…. :D
Pilvilinnojen täyteistä tiistaita tyypit – älkää unohtako unelmoida!
PS. Kuvan tyttö olen kukapa muu kuin minä itse – yksi unelma oli kuvanoton yhteydessä toteutunut. Nimittäin leppäkerttu poskella! :D Kuvan todennäköisesti ottanut äiti heh.