Niagaran putoukset, kylä ja viinitilavierailu

Se olisi kuulkaas viimeisen, virallisesti suunnitellun reissu-postauksen vuoro! Tämän jälkeiset postaukset ovat vielä järjestyksensä puolesta sekä sisällöltään mysteeri, mutta onneksi päässä kuhisee monia alustavia postausideoita niin matkateeman kuin ihan vain perus arjen inspiroimana. Saa siis nähdä mikä lähtee toteutukseen seuraavana. 

Mutta turinat sitten ja viimeisen kohteen kimppuun! Täksi viimeiseksi postaukseksi jätin tarkoituksella päiväretkemme Torontosta Niagaran putouksille. Retki piti sisällään putousten ohella myös vierailut paikalliselle viinitilalle sekä Niagaran kylään. Kun Torontossa käy, ovat Niagaran putoukset ehdoton must-see.

krista_niagarafalls_canada_ontaria.jpg

 

Niagaran putoukset ovat yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä Pohjois-Amerikassa. Putoukset ovat siitä ”hassut”, että niitä voi ihastella sekä Kanadan kuin USA:n puolelta ja vastarannalta voi heilutella rajan toiselle puolelle. Oppaamme mukaan putoukset ovat vaikuttavammat Kanadan puolelta, mutta toki USA:n puolella voi olla eri tarina… 😀 Torontosta ajaa putouksille vajaa kaksi tuntia ja päivämme starttasi keskustan bussiasemalta aamulla noin 09:00 kieppeillä. Kokonaisuudessaan ryhmässämme oli noin 40 henkilöä ja ikähaarukka vaihteli alaikäisistä eläkeläisiin.

 

niagarafalls_ontario_canada.jpeg

Putousten alajuoksulta näkymät olivat vaikuttavat.
 

Mutta miltäs ne putoukset näyttivät? No vaikuttavilta tietysti, mutta todella turistiselta kuten odottaa saattaa. Putouksilla vierailee vuosittain noin 10 miljoonaa turistia, joten olisihan se ollut kummallista pyöriä yksin alueella. Voisi kuvitella jonkin olevan pielessä heh. Putoukset eivät siis ole seesteinen luontokohde jossa mieli lepää, vaan ympärillä on hektinen valokuvausmeininki. Lisäksi tuntui absurdilta katsoa taakseen seistessä putouksen reunalla – takana kohosivat kaupungin korkeat rakennukset ja jättiläismäiset hotellit. Sitten taas käänsi katseen ja tämä massiivinen, mahtava luonnonihme oli taas silmien edessä. Itse Niagara Falls-kaupunki onkin kuulemma kuin mini Las Vegas kaikkine hotelleineen, kasinoineen ja aktiviteetteineen.

niagarafalls_canada_ontario.jpeg

Ehdottomasti makein kokemus putouksilla oli lautta-ajelu putousten ytimeen. Ylle vedettiin punaiset sadeviitat (USA:n puolella viitat olivat siniset) ja eikun menoksi! Lautta-ajelulla ymmärsi vielä konkreettisemmin putousten voiman. Lisäksi Antti alkoi pohtimaan mitäköhän ihmettä putoukset löytänyt henkilö ajatteli tupsahtaessaan keskelle jättimäistä vesiputousta. 😀 

 

niagarafalls_cruises_ontario_kanada.jpg

 

niagarafalls_cruise_canada.jpeg

Putouksilta suuntasimme kohti Niagaran sympaattista kylää, jossa meillä oli aikaa kierrellä noin tunnin ajan. Kylä oli niin suloinen ja rauhallinen, että olin valmis muuttamaan sinne(kin)! Tunnelmallisissa pikkuputiikeissa olisi voinut viettää useamman tunnin ja tuntimme kului vauhdilla. Antilla meinasi myös mennä hermo, kun pysähdyin jatkuvasti ottamaan kuvia jokaisesta pikku yksityiskohdasta. Mutta kun kaikki oli niin ihanaa ja söpöä!!! T. Krista 25-vee. <3

 

rocky_mountain_chocolate_factory_niagara.jpeg

niagara_masakisushi_pumpkins.jpeg

niagara_shop_ontario.jpeg

 

Viimeinen etappimme ennen Torontoon palaamista oli paikallinen Triuksen viinitila, jossa tuotetaan kanadalaista, makeaa jääviiniä. Ja puhuttaessa makeasta viinistä, niin täsmennyksenä – kyseessä on todella överimakea viini – sokeria löytyy  huimat 180g – 320g/litrassa. Opimme viinitilalla, että korkean sokerimäärän vuoksi viiniä ei kannata kumota ykkösellä alas (niin kuin ei varmaan muitakaan…) koska tällöin kielen kärki ehtii maistamaan ainoastaan sokerin ja muut maut jäävät taka-alalle. Kun viiniä maistelee ensin kielen alla ehtii kieli maistimaan muut maut sokerin alta ja viini saa aivan uusia vivahteita sokerin ohelle. 

 

trius_winery_canada_ontario.jpeg

trius_winery_restaurant_canada.jpeg

Kaiken kaikkiaan päivä Niagaran alueella oli todella onnistunut ja lämmin suositus kyllä putouksille, mutta ennen kaikkea suloiselle Niagaran kylälle ja Triuksen viinitilalle.

Ensi kerralla uudet kujeet! Näistä kujeista en vielä itsekään tiedä, mutta kuten blogin nimestäkin jo voi päätellä niin tunteen pohjalta on hyvä mennä heh.

Nyt tuo mies viheltää sen verta levottomasti (mutta törkeän hyvin!) ”My heart will go on”-kipaletta, että parempi sulkea kone ja antaa hänelle huomiota ennen kuin biisi eskaloituu naapureiden riemuksi kunnon orkesteriksi. Tosin sen verta hyvin vetää että ehkä naapuritkin olisivat innoissaan? Bisnes-idea anyone?

*Minuutti myöhemmin*

…. Okei, nyt mies harkitsee a cappella-yhtyeen perustamista ja pohtii koe-esiintymistä Teerenpelin yläkerrassa eli tämähän eskaloituu nopeasti…  ”Antin Akvarelli-aarteet” – pistäkää nimi muistiin! 😀
 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *