Onni on tässä hetkessä

Istun parvekkeella, hiukset märkinä suihkun jälkeen. Päivän hiostava kuumuus on vaihtunut lempeäksi lämmöksi, paahde kevyeksi kesätuuleksi, joka leikittelee hiuksilla. Tulin kotiin vajaa tunti sitten, aurinkoinen päivä houkutteli ihmettelemään elämää keskustan suunnalle ja karkuun oman asunnon tuskallisen kuumaa sisäilmaa. Keskustassa riitti vilinää, ihmiset vaikuttivat onnellisilta, hymyileviä kasvoja kaikkialla. Aivan kuin kaupungin olisi vallannut koko ”kylän” festarit.

Tämä lauantai on ollut kaunis, hauska ja tehtävää täynnä. Olo on kaikkensa antanut, auvoisa. Jopa levännyt, vaikka ei ole nukkunut sitten viime yön ja vasta hetken päästä olisi pään tyynyyn painamisen aika.

Nyt on juuri oikea aika olla kotona – tuntuu kuin maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. 

Ympärilläni sirkat sirittävät taustalla. Öisin ne elävät aina omaa elämäänsä. Herra aviomiehen mukaan soittavat jopa turhan äänekästä sinfoniaa yön pimeinä tunteina – ikkuna on pakko sulkea, vaikka sen haluaisi pitää auki huoneen viilentämiseksi. Itsehän nukun korvatulpat usein korvissa, autuaana omassa hiljaisuudessani, enkä ole tähän ääneen ennen kiinnittänyt vastaavalla tavalla huomiota.

Hetkellisesti siritys vaimenee muiden äänien alle – kaukaisuudesta kuuluva musiikki, ohi ajavien autojen renkaiden äänet ja naapurin parvekkeelta kantautuva aterimien kilinä vuorottelevat sirkkojen kanssa. Hetken aikaa nämä kaikki kuitenkin soivat yhdessä, harmonisesti, kaikki nuo neljä todella erilaista ääntä. Ilman ristiriitaa.

Katsellessani taivasta, joka on värjäytynyt sinisen ja punaisen eri sävyihin, ja kuunnellessani ympäristön ääniä ymmärrän sen;

Onni on tässä hetkessä.

xx Krista