Ei Paris, mutta Poris
Costa Rican postaukset saavat hetkellisesti väistyä kotimaan kohteen tieltä. Viime viikonloppuna suuntasin nimittäin ystäväni kanssa Euroviisuja katsomaan opiskelukaupunkimme maisemiin ja tämä ansaitsee tähän väliin oman, lyhyen kirjoituksensa.
Kohde ei ollut Paris, vaan olimme Poris.
Jos nyt aivan totta puhutaan, ei Pori ole minulle ja ystävälleni pelkkä opiskelukaupunki. Olemme molemmat kotoisin Porin lähikunnista. Tietämättämme olemme käyneet myös samaa lukiota Porissa, vain eri vuosikursseilla. Polkumme kuitenkin kohtasivat vasta kesätyön merkeissä (Porissa) vuonna 2013 ja vuodesta 2014 eteenpäin olemme olleet aikalailla erottamattomat. Eikö olekin hassua, miten polkusi saattaa tietämättäsi risteytyä toisen henkilön kanssa useasti?
Yhdessä hetkessä olette toisillenne tuntemattomat kasvot koulun käytävällä ja muutaman vuoden päästä kiidätte pitkin katuja opiskelijahaalareissa.
No mutta, eipä siitä sen enempää. Tässä kohtaa on myönnettävä, että olen itseasiassa kotoisin hieman sieltä täällä. Elämä kuljetti minut kolmannella luokalla Pirkanmaalta Satakuntaan. Vuodesta 2015 asti olen asustanut Varsinais-Suomessa. Suomessa olen saanut asua aikalailla 12 eri asunnossa, mukaan lukien vuokra-asunnot ja nykyinen omistusasuntomme. Toki on hyvä huomioida vanhempieni eronneen, joka automaattisesti nostaa kotien lukumäärää. Siinä missä toisilla lapsuudenkoteja on yksi, on itselläni näitä ollut kaksi. Itseasiassa lapsuudenkoteja oli jossain kohtaa jopa kolme, sillä lukioaikoina asuin bussiyhteyksien takia 50% ajasta isovanhempieni luona.
Tietynlainen juurettomuus onkin kuulunut elämääni ja ehkä osaltaan helpottanut kotiutumista eri paikkakunnille.
Mutta Pori on aina….. no Pori. Ja siellä olen viettänyt elämäni parhaita vuosia. Näin ollen Pori nyt hetkellisesti saa ”kotikonnu”-tittelin. 😄 Koti on siellä, missä jalkani milloinkin ovat.
Viikonlopun aikana teimme ystäväni kanssa asioita, joita meillä oli opiskeluaikoina tapana tehdä. Jotta saatte Pori-vinkit talteen helpoiten, laadin lyhyen listan tekemisistämme:
- Lounastimme ystäviemme kanssa Cafe Steinerissa (edelleen parhaat salaatit)
- Kiertelimme ostoskeskuksessa (Isokarhuun emme harmillisesti ehtineet, joten kiersimme Puuvillassa.)
- Kävelimme päämäärättömästi
- Joimme iltateet Havanassa
- Kävelimme hieman lisää
- Poikkesimme pemalla (eli pepemakella eli pepsi maxilla) Beer Hunterissa. Opiskeluaikoina ”Hunussa” tuli hengattua hieman muunkin juoman kuin limsan kanssa. Mutta hämyinen tunnelma oli jo tuolloin otollinen hervottomille naurukohtauksille, ihan ilman alkoholiakin.
Illalla kävimme syömässä Pikku X:ssä, joka oli uusi tuttavuus itselleni. Voin sitä lämpimästi suositella näin yhden kerran jälkeen. Tilasimme jaettavan annoksen ja ruokaa olisi riittänyt vaikka kolmelle. ✨ Pikku X:n jälkeen teimme vielä lyhyen kävelyn jokirannassa, ennen kuin suuntasimme hotellihuoneeseen Euroviisuja ihmettelemään. Majoituimme Sokos Hotel Vaakunassa ja huoneessamme oli parveke, josta avautui näkymä entiselle kotikadulleni. Itseasiassa, jos katsotte alla olevaa kuvaa, on kuvan oikealla oleva seinä kerrostalon, jossa asuin. 😄
Nostalgiaa usean vuoden edestä kerrakseen.
Näihin tunnelmiin päätän nyt tämän postauksen. Miten teidän viikkonne on sujunut? Onko tulevalle viikonlopulle jotain suunnitelmia?
Itselläni kurssi kääntyy tulevana viikonloppuna Helsinkiin, jossa tapaan paria ystävääni. Sunnuntaina puolestaan menemme herra aviomiehen kanssa päiväleffaan, joka on itseasiassa todella hauskaa vaihtelua iltaleffoitteluun.
Nyt suljen tietokoneen ja toivotan teille kaikille jonkinmoista toukokuun jatkoa. 😊 Palataan asiaan taas uuden postauksen merkeissä!
xx Krista
PS. Suosittelen katsomaan Youtubesta Porin Kaupungin Porisuhdeneuvoja Luukkosen-videot, mikäli oma Pori-suhteesi kaipaa piristystä 😉 Ja nyt voisi luulla, että Porin Kaupunki on sponsoroinut tämän postauksen mutta ei – näin ei ole. 😄 Paikallisten sanoin todettuna ”ei se paskempi paikka ole”.
Nyt soi: Monika Liu – Sentimentai
Lue myös:
Täydellinen kesäpäivä
Costa Rica tunnetiloina
Asioita, jotka auttavat elämään hetkessä