Suunnitelmat eivät aina toteudu tavalla, kuin niiden on ajatellut toteutuvan. Joskus sitä esimerkiksi lähtee innoissaan lenkille ja kääntyy kannoillaan 15 minuutin jälkeen. Näin kävi itselleni noin tunti sitten – lähdin intoa puhkuen ulkoilemaan kesäisen auringonpaisteen houkuttelemana, ryhti suorassa ja Ei saa peittää- podcastin uusi jakso kaikuen korvissa. Ihan teki mieli hyppiä innosta ja onnesta ylös ja alas, niin hilpeä fiilis oli. Lomalaisen lenkki, woop woop.

Noh, 10 minuutin jälkeen ulkoiluni ei sujunut enää kuin Strömsössä – aurinko vetäytyi pilvien taa, valo vaihtui harmauteen. Pian tajusin käveleväni keskellä sateista maisemaa. ”Ei pieni sade haittaa, virkistää vain”, ajattelin ja urhoollisesti jatkoin matkaani hymy huulilla, kädet reippaasti mukana heiluen. Kesäsadehan on ihan mahtava juttu! Alla tosite hymystä, kuvanottohetkellä olin aivan fiiliksissä sateesta;

Kuten ensimmäisessä lauseessa totesin,  suunnitelmat eivät aina toteudu sillä oletetulla tavalla. ”Pieni sade” voimistui nopeasti rankkasateeksi. Joka vain voimistui. Ja voimistui. Lopulta jouduin nielemään ylpeyteni, kääntymään kannoillani ja palaamaan takaisin sisätiloihin. Lenkkini oli ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Hetkellisesti ärsytys nosti tässä kohtaa jo päätään, mutta kotiin päästyäni totesin yrittäväni uudelleen sateen hellitettyä.

18:00 ei pitäisi enää Forecan mukaan sataa, odotetaan siis.

Noh, kello on tässä kohtaa jo 18:18 ja sadetilanne on yhä vakaa eli todella voimakas. Itseasiassa ukkosen äänet liittyivät sateen ropinaan mukaan, hyvä siis että vetäydyin sisätiloihin enkä puun alle… Lenkki ei taida tänään toteutua, ei ainakaan niin nopealla aikataululla kuin alunperin ajattelin.

Kyllä muuten voikin ärsyttää näinkin pieni asia. Suunnitelmani menivät pilalle, argh! Hetken kiukuttelun jälkeen tajusin, miten naurettavaa ärsyyntymiseni olikaan – eihän tilanteelle mitään voi, eikä se ainakaan ärsyyntymisellä parane. Enintään pahenee, negatiivisuus ruokki negatiivisuutta. Se on kehä, josta ei pääse irti ellei itse irrota. Itselläni ärtymys helpottaa aina kirjoittaessa ja siksi tänne blogin puolelle taisin tullakin avautumaan ja odottamaan sateen laantumista 😀

Ärtymys on ihanan kamala inhimillinen tunne, joka valtaa mielen usein niinä hetkinä jolloin tapahtumat eivät mene alunperin suunnitellulla/oletetulla tavalla. Mikä on täysin luonnollista – kaikkihan haluaisivat maailman pyörivän edes jollain asteella itselleen ihanteellisella tavalla. Ihminen maalaa mieleensä kuvan eri tilanteista ja miten ne tulevat menemään optimaalisessa tilanteessa. Toki jos siellä ruudun takana on joku, kuka vannoo ”pessimisti ei pety”– lauseen nimiin, niin todennäköisesti kuvat eivät ole yhtä optimistisia kuin esimerkiksi omani. Oli miten oli, kun tilanne ei sitten vastaakaan mieleen piirrettyä kuvaa, mieli hämmentyy ja ärtymys ottaa vallan.

Hävettää myöntää, mutta itse nappasin kiinni tästä tunnetilasta kunnolla vasta pari vuotta sitten. Ihmettelin Rodoksen matkallamme, miksi olin kovin ärtynyt. Minunhan pitäisi olla onnellinen reissun päällä! Hetken tunnetta pyöriteltyäni sen tajusin – olin odottanut reissulta paljon, maalannut mieleeni  epärealistisia kuvia siitä miten kaikki tulisi menemään. Miten makaisin onnellisena rannalla, nauttien auringosta viilentävä juoma kädessäni. Lukisin kirjaa ja ottaisin iisisti herra aviomies vierelläni. Ah autuutta. Todellisuudessa tuossa mielikuvassa oli kaikki jo alkujaan pielessä – faktat kun ovat seuraavat:

a) en kestä kuumuutta
b) saati jaksa maata aloillani rannalla

Miten suurella todennäköisyydellä siis makaisin rannalla onnellisena, paahtavassa kuumuudessa edes Rodoksella? Niinpä, mahdollisuus on alle 50%. Toki olisin saattanut toimia itselleni poikkeuksellisesti ja nauttinut kuumuudesta täydestä sydämestäni. Mutta näin yleisesti ottaen yhteentörmäys todellisuuden ja odotusten välillä oli tuossa tapauksessa niin selvä, että ihan itseänikin naurattaa näin jälkikäteen. Ihmismieli on joskus todella ”hassu”.

Suunnitelmia ja odotuksia siitä, miten asiat menevät, on aina hyvä olla. Joskus odotukset ylittyvät, joskus alittuvat ja joskus taas ovat täysin linjassa todellisuuden kanssa. Tilanteissa, joissa asiat eivät mene odotetulla tavalla, on parempi muistaa hengittää, antaa itselleen lupa ärsyyntyä vaikka viideksi minuutiksi ja sitten päästää irti. Ihmisiähän tässä vain ollaan, negatiiviset tunteet ovat sallittuja siinä missä positiivisetkin. Niitä täytyy vain tarkastella hieman ylempää, jotta voi oppia ja kasvaa ihmisenä.

Nyt suljen läppärin ja menen keskustelemaan herra aviomiehen kanssa josko mentäisiin johonkin. Uusia suunnitelmia kohti. Ja en muuten tiedä oliko tässä tekstissä päätä tai häntää, miten sitä päädyinkin lenkiltä aina Rodokselle asti? 😀 

Huippua torstai-iltaa!

xx Krista