Maailmassa on olemassa universaali kieli, jota ymmärtävät kaikki – nauru.

Nauru yhdistää, rikkoo rajoja, luo tiiviimmän yhteyden tuntemattomien välille ja tiivistää jo ennestään vanhoja suhteita. Ja puhun siis hyväntahtoisesta, lämminhenkisestä nauramisesta – en pahantahtoisesta toisen selän takana tapahtuvasta tai ivallisesta ”et sinä mitään ymmärrä”-tyylisestä naurusta. Tällainen nauru vain etäännyttää ihmisiä toisistaan ja luo henkisesti pahaa oloa, niin itselle kuin muille. Toki tähän varmasti itse kukin aika ajoin syyllistyy, ihmisiä tässä kuitenkin ollaan. Mutta se ei tarkoita, etteikö aina voisi kehittyä ja kasvaa yksilönä.

Asiakaspalvelussa useamman vuoden työskennelleenä olen huomannut yhä vahvemmin, miten suuri vaikutus yhdessä nauramisella voikaan olla. Vaikka kuinka kokisi tulevansa toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kävelee silloin tällöin vastaan myös niitä, joiden kanssa yhteinen sävel on totaalisen hukassa. Aivan kuin oltaisiin siinä surullisen kuuluisassa umpikujassa. Ja se jos mikä on epämukavaa, mutta silti samalla ihanan inhimillistä. Näistäkin tilanteista selviää naurun, tai edes hymyn, avulla. Ongelmat raukeavat ja yksityiskohdat soljuvat kohdilleen leppoisammin kun suupielet kaartaa ylöspäin. Jopa niissä kohtaamisissa joissa ei tosiaan jaa ”vastapelurin” kanssa yhteistä kieltä, vapauttaa nauraminen tunnelmaa ja tilanne muuttuu positiivisella tavalla huvittavaksi. Ongelmien tilalle muodostuu mahdollisuuksia, seinien tilalle ovia joista kävellä sisään.

Nauru rentouttaa ja auttaa ymmärtämään, että ihmisiä tässä vain ollaan – kassan kummallakin puolella. Toki ihmiset voivat ymmärtää toisiaan väärin, mutta tämä on täysin eri tarina ja postauksen aihe.

Oma ratkaisuni tilanteisiin, joista ei huumoria meinaa löytyä, mutta tilannetta ei pääse karkuunkaan – naura itsellesi ja huomaa tilannekomiikka! Mielestäni parasta  sosiaalisissa ”solmukohdissa” on heittää kevyttä vitsiä, joka kohdistuu itseen ja omaan tekemiseen. Täysin huumoriksi ei tietenkään kannata uraansa tai persoonaansa heittää, mutta pilke silmäkulmassa on huomattavasti helpompaa edetä elämässä eteenpäin. Nauru pitää mielen ja ilmapiirin kevyempänä. Nauru ei myöskään ole vastakohta uskottavalle – voit nauraa ja olla silti uskottava. Kaikki on kiinni siitä miten itsensä lopulta kantaa ja miten kohtelee muita. Näin ainakin itse uskon.

Mutta nyt kun nauramisesta puhutaan – mikä itseäni on viime päivinä naurattanut?

1. Sunnuntaina kiukutti kuumuuden takia, en kestä jatkuvaa paahdetta (kurkkaa postaus hellekiukusta…). Siinä kiukutellessani kuin pahimmassa murrosiässä, herra aviomies kysäisi maailman suloisimmalla äänellä ”ootko ihan Sungry” (=sun ja angry). Kiukun keskellä se ”raivostuttava” hymy alkoi  kaartumaan kasvoille. Tiedättekö siis sen hymyn kun kiukuttaa ja haluaisi… krhm… ”aikuismaisesti” kiukutella muttei vaan enää pysty! Lopulta sitten nauratti, ei olisi voinut osua nimitys kohdilleen 😀

2. Töissä soi hieman astetta hevimpi biisi ja oli vain pakko heiluttaa ponnaria kuin rock-keikalla olisi.  Sitten nauratti.

3. Tälle memelle, kun sisällä oli liian kuuma eikä saa unta. Feel you bro.

4. Naureskelen usein yksinäni kuunnellessani podcasteja, viimeksi tänään kävellessäni töihin Lewis Howesin podi korvissa kaikuen. Olen varmasti välillä hyvä näky hihittäessäni yksinäni toisten jutuille, joita muut eivät edes kuule. Fakta – meinaan välillä tukehtua omaan koittaessani pitää äänet sisälläni. Oppitunti? Hekota ääneen, mieluummin naura kuin tukehdu 😀

*******************************

Naururypyt ovat kauneimpia ryppyjä, joita ihminen voi itselleen luoda. Aivan kuten elämän aikana tulleet arvet vartaloon, myös rypyt kertovat elämästä. Jokaisella on omanlaisensa tarina, joka muistuttaa eri aikakausista ja muistoista. 

Iloista ja naurun täyteistä viikkoa kaikille <3 Ja hei – mikä sinua on viimeksi naurattanut?!

xx Mrs. Sungry (Krista)