Saksan tarinatuokioiden aika – ja näitähän riittää. Aloitetaan kuitenkin kertomukset aivan alkutekijöistä. Reissuni alkoi niinkin jännittävästi kuin junaseikkailulla Hampurista Bad Kleineniin ja sieltä Wismariin herra aviomiehen kyydissä. Wismar sijaitsee siis Hampurista noin 1,5h huristelun päässä ja kyseisestä pikku kaupungista kirjoitan lisää myöhemmin. Halusin tehdä junamatkasta oman postauksensa, sillä tällainen hieman ”pidempi” junamatka vaihtoineen kaikkineen oli Euroopassa itselleni ensimmäinen laatuaan. Tämä toimikoon siis kannustuksena myös muille juna-noviiseille 😉

Näin alkuun minun on pakko myöntää, että jännitin junailua (turhan) paljon ennakkoon. Syitä jännitykseen oli muutamia – A) en osaa sanaakaan saksaa (paitsi ”danke!”) B) en ollut koskaan käynyt Saksassa C) aikataulu oli tiukka, tai siltä se ainakin tuntui – lento saapuisi 18:30 ja junassa olisi oltava noin 19:05 mennessä, jotta ehtisin vaihtamaan Hampurin keskustassa Bad Kleinenin junaan. Lennon myöhästyminen ei siis olisi ideaali tilanne.

Noh, lento oli ajoissa ja Hampurin lentokentältä pääsy keskustan junaan sujui kevein askelin. Ehdinkin huokaista helpotuksesta ja ajattelin pahimman olleen takana. Vaihtoaikaakin olisi Hampurin asemalla hyvin, easy easy.

Hampurin rautatieasemalla kuitenkin odotti kaaos ja kohtasin lippupisteiden hurjat jonot. Muistaakseni saapuessani lippupisteille jononumeroiden osalta mentiin kohdassa 50 ja omassa lapussani komeili 95. Palvelu oli todella hidasta ja odotusaulassa vallitsi lievästi sanottuna ärtynyt sekä väsähtänyt tunnelma.

Odotettuani 20 minuuttia, vuoroni häämöttäessä vielä kymmenien numeroiden päässä ja junan lähtöön ollessa enää 15 minuuttia, tajusin erilliset lippuautomaatit. Eikun automaatin kielen vaihto englanniksi ja hetken ihmettelyn jälkeen sain kuin sainkin tulostettua liput, sekä juostua viisi minuuttia ennen junan lähtöä oikealle laiturille 😃

Pakko muuten kertoa, että sain toimia juna-asemalla myös ”turisti-oppaana” toiselle yhtä hukassa olevalle matkustajalle, kuka oli suuntaamassa Berliiniin ja ihmetteli mille asemalle hänen pitäisi lippu ostaa. Nauratti ihan, että tässä ensimmäistä kertaa lippua ostelen ja ihan pihalla olen itsekin, mutta pistetäänpä liput pakettiin myös toiselle. Lopuksi oli pakko pyytää apua aseman työntekijältä, en olisi muuten tiennyt mihin Berliinin asemalle hänet oikein olisin ollut hänet lähettämässä… 😀

Itse juna oli todella perustasoa, pehmeät siniset penkit ja jalkatilaa tavalliseen tapaan. Matkustajia ei juurikaan ollut, samassa vaunussa kanssani oli vain muutama muu. Kaikki kuulutukset tulivat saksaksi ja kyllä jännitti, että jäänkö edes oikealla pysäkillä pois ulkona ollessa jo pilkkopimeää. Tämänkin osalta loppu hyvin kaikki hyvin, mitä nyt en meinannut saada junan ovea auki ja jouduin englanniksi huutelemaan apua kanssamatkustajilta. Jos herra aviomies ei olisi varoittanut minua ennakkoon paikallisten mahdollisesta englannin kielitaidon puutteesta, olisin voinut luulla ihmisten pitävän minua vain uusavuttomana ja jättäen avunhuutoni omaan arvoonsa tarkoituksella. Sain nimittäin osakseni niin ihmetteleviä katseita sekä saksaksi vastauksia joita puolestaan itse en harmikseni ymmärtänyt. Onneksi lopulta ystävällinen nainen tuli auttamaan ja kiskaisi voimalla oven auki alta aika yksikön. Siinä sitten punastellen kiittelin, naureskellen omaa voimattomuuttani, ja poistuin junasta vikkelästi kolkolle asemalaiturille. VR:n ovet ovat opettaneet minut liian helläotteiseksi, vinkkinä siis muillekin, että Saksassa saa käyttää VOIMAA 😀 Ainakin noissa vanhemmissa junissa.

Viimeinen jännitysmomentti odotti tuolla pääteasemalla, jossa ihmettelin missä ihmeen paikassa olinkaan. Bad Kleinenin asema, tai noh laituri eihän siellä muuta ollut tai en ainakaan pimeällä nähnyt, muistutti elokuvien rikospaikkaa.  Ympärillä vallitsi uhkaava hiljaisuus, mitään ei nähnyt hämyisten katuvalojen valokehän ohi ja asema oli autiompi kuin itse juna. Puolijuosten ylitin sillan ja Herra aviomiehen odottaessa toisella puolella kipitin ”mahdollisimman” coolin näköisenä hänen syliinsä todeten samalla ”selvisin”.

Vinkki vitonen junamatkalle Saksaan:
– Jos tiedät ehtiväsi X-junaan, osta liput ennakkoon netistä. Itse maksoin asemalla tuplahinnan, sillä saatavilla oli ainoastaan ”FLEX”-joustolippuja.
– Älä ole kuin minä ja opettele saksaa juna-asemalla asiointia varten 😀

Aurinkoista torstaita ihanat!

xx Krista