Itsenäisyyspäivän perinteitä

piparkakut_muotti_Kaulin_leipominen.jpeg

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin huomaan jatkavani lapsuudenkotini perinteitä. Yksi tällaisista perinteistä ovat itsenäisyyspäivän piparitalkoot. Lapsuudessani pipareita leivottiin joka vuosi itsenäisyyspäivänä ainakin neljä tuntia. Taikinan määrä tuntui loputtomalta. Teinivuosina mielenkiinto tähän lopahti ja äiti sai suurimman osan ajasta taiteilla pipareita yksin. Kuitenkin näin 25-vuotiaana en voisi kuvitella itsenäisyyspäivää ilman piparkakkumausteen tuoksua. Okei, piparitaikinaa en tee (vielä) itse ja aiempina vuosina olen aloitellut perinteen palauttamista talouteemme (valmis)piparkakkutalon muodossa. Viime vuonna talon kokoaminen kuitenkin muuttui tragediaksi Antin polttaessa kätensä kuumalla sokerilla ja tästä viisastuneena päätimme ensimmäisen aviovuoden kunniaksi palata perinteiden juurille. Taikina, kaulin sekä muotit odottavatkin nyt keittiön pöydällä leipureitaan. Palaillaan sen talon rakentamisen osalta sitten parinkymmenen vuoden päästä asiaan 😀 

Toinen itselleni rakas perinne ovat, yllätys yllätys – Linnan juhlat! Tämä perinne on kaikessa omituisuudessaan ihanan… outo ja koukuttava. Rakastan ihastella upeita pukuja ja bongailla ”tuttuja” naamoja. Tietysti samalla täytyy juoda glögiä ja syödä piparkakkuja. Mutta onhan se hieman huvittavaa, että jos muissa maissa itsenäisyyspäivää juhlitaan ulkona läheisten kesken, niin suomalaiset vetäytyvät TV:n ääreen katsomaan kun toiset ihmiset juhlivat presidentin kutsumina linnassa. No mutta, ehkä se on meidän tapamme osoittaa kunnioitusta sotaveteraaneille ja lotille, joiden ansiosta voimme olla ylpeästi kertoa maamme oleva itsenäinen sekä turvallinen paikka asua. Ja toki muutkin vieraat ovat omalla tavallaan vieneet Suomen kehitystä eteenpäin, sitä ei voi kieltää.

Uskon myös, että lähetyksen katsominen on monille perheille tärkeä yhteinen hetki. Kaikki tulevat samaan tilaan katsomaan samaa ohjelmaa. Toinen tällainen perheen yhteenkokoava ohjelma itsenäisyyspäivänä on varmasti Tuntematon Sotilas, jotta Antti ilmoitti katsovamme kello 12:00 alkaen. Olen todella huono katsomaan elokuvia uudestaan, oli kyseessä todellinen tarina tai ei, mutta herra aviomiehen vuoksi annan elokuvalle toisen mahdollisuuden. 
 

suomi_sininen_hetki.jpeg

Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle yllä mainittujen perinteiden ohella ennen kaikkea päivää, jona pysähdyn arvostamaan kotimaani itsenäisyyttä. Itsenäisyys, rauha ja turvallisuus eivät ole itsestäänselviä asioita. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa maassa, jossa minun ei ole tarvinnut pelätä läheisteni tai itseni puolesta. Maailma kehittyy jatkuvasti, mutta kehitys ei ole synonyymi rauhalle. Uutiset maailmalta muistuttavat tästä jokaikinen päivä.

Nostakaamme siis glögikuppi Suomelle ja olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä on.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Kun uni ei tule

auringonlasku_joulukuu_suomi.jpeg

Päiväsi on ollut pitkä. Aivan liian pitkä. Olet nukkunut huonosti muutamana viimeisenä yönä ja päivän pienimmätkin vastoinkäymiset saavat uudet mittasuhteet. Muun muassa bussin odottaminen viiden minuutin ajan kylmässä tihkusateessa tuntuu ikuisuuden kestävältä piinalta. Odotat vain, että pääset kotiin ja kaatumaan sänkyyn – josko uni tänä yönä tulisi. Saisit viimein levättyä ja aivot nollaantuisivat. Edes hetkeksi.

Kellon lyötyä 22:00 kömmit sänkyyn lähes riemusta pomppien – viimein kello on tarpeeksi paljon, pääset nukkumaan! Koska ethän aiemmin voinut pompata peiton alle, yöllä heräämisen riski olisi ollut tällöin liian suuri. Ja sinä haluat minimoida riskit, haluat nukkua aamuun asti. Kaivaudut syvälle peiton uumeniin ja näet jo silmissäsi miten heräät aamulla virkeänä. Aivan kuin se sanonnan kuuluisa peipponen. Ihanaa.

Olet valmis nukahtamaan, hymyilet tyytyväisenä olotilallesi ja odotat Nukkumattia kumauttamaan sinulta tajun kankaalle.

Hetken. Sitten toisen.

Tunnin päästä pyörit sängyssä, mikään asento ei tunnu hyvältä. Tyyny on liian matalalla, tarvitset toisen. Mutta toinen tyyny on liikaa, niskat menevät jumiin. Viskaat toisen tyynyn pois ja ruttaat yhden tyynyn korkeammaksi mytyksi.

Tik tak, tik tak.

Silmäsi ovat suljettuna, koitat hengittää tasaisesti. Luitkohan jostain, että se auttaa jos makaa selällään ristii kädet vatsan päälle? Koitat kikkaa. Ja tunnet olevasi kuin vampyyri. Käännyt takaisin kyljelle tuhahdellen. Tunnet miten sydämesi lyöntitiheys kiihtyy, koitat pysyä rentona.

Tik tak, tik tak.

Kuulet kellon tikityksen. Olohuoneesta. Vai onko se sittenkin naapurin kello? Olisi nyt edes vähän hiljaisempi. Haluat nukkua. Jokainen sekuntiviisari ääni muistuttaa sinua uhkaavasti lähestyvästä aamusta ja edustaa menetettyä unta. Korvatulpatkin ovat kateissa.

Tik tak, tik tak.

Yhtäkkiä mielesi sopukoilta kajahtaa ”Ayyyee macarena!” ja päähäsi pamahtaa miljoona ajatusta sekä ideaa. Pitäisikö ostaa liput takaisin Kanadaan ja muuttaa sinne? Alat unelmoimaan elämästä aavan meren tuolla puolen ja toteat samalla katuvalojen paistavan suoraan silmiisi sälekaihtimien läpi. Tai niin kuvitellet, avatessasi silmät on huoneessa hämärää. Muttei kuitenkaan tarvittavan säkkipimeää. Onneksi silmälaput ovat tyynysi alla, pistät ne silmille.

Pyörit sängyssä vielä hetken, kunnes teet virheen. Nostat silmälaput silmiltä ja katsot kännykän näytöltä mitä kello on.

…. 01:30 …

Voi jumpe. Lasket kännykän alas ja koitat rentoutua. Tuskahiki alkaa valumaan otsaasi pitkin ja rintaasi ahdistaa. Tunnet sydämesi lyönnit nyt todella vahvasti. Ahdistus valtaa kehon, koitat hengittää rauhassa. Saatkohan sydänkohtauksen? Siltä ainakin tuntuu, sydämestä kouraisee useaan otteeseen kipeästi.

Lopulta raahaudut kiukkuisena olohuoneen sohvalle. Jossa nukahdat lopulta jossain kohtaa tyynyä halaten.

auringonlasku_joulukuu_suomi_luonto.jpg

Olen koko elämäni säännöllisen epäsäännöllisesti kärsinyt uniongelmista. Pahimmillaan uniongelmat olivat lukiossa, jolloin harmittavan useat päivät menivät vain parin tunnin yöunilla. Yhdessä vaiheessa en nukkunut edes paria tuntia, unettomuudesta tuli oravanpyörä joka paheni jännittäessäni tulevaa yötä jo etukäteen. Muistan ikuisesti kun kaverini totesi ”Voi ei” nähdessään minut ja tummat silmäpussini yhtenä koulupäivänä. Juuri tuo ”voi ei” kuvastaa olotilaani noina aikoina – väsynyt, epätoivoinen teini kuka vain yritti puskea eteenpäin.

Lukiossa unettomuus laukaisi yölliset paniikkikohtaukset, jotka lisäsivät unettomuuden tuomaa ahdistusta. Ahdistuksen rinnalle nousi kuolemanpelko. Äiti saikin rauhoitella hysteeristä teinityttöään useaan otteeseen keskellä unettomia öitä. Olin varma etten enää koskaan nuku hyvin ja saan lopulta sydänkohtauksen. Kiitos äidin, pysyin kuitenkin jotenkuten järjissäni. Ihmettelen tosin, miten hän jaksoi pysyä aina tyynenä ja pysyi järjissään. Ainakin hän esitti hyvin.  

Myös tänä päivänä on aikoja, jolloin nukun huonosti. Postausidea tulikin siitä, että pari viime yötä ovat menneet sängyssä pyörien ja sunnuntai-maanantai yönä muutin sohvalle 01:00 kieppeillä. Lisäksi on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos edessä on jokin erikoinen tapahtuma mihin täytyy herätä ajoissa, en tule nukkumaan kuin maksimissaan muutaman tunnin. Muun muassa rippijuhlat, vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat ja viimeisimpänä häät ovat menneet noin 2-4 tunnin yöunilla. Nuorempana stressasin tästä todella paljon, nykyisin en enää jaksa. Silmäpussit saa aina peitettyä, on siitä ennenkin selvitty ja hauskaa on ollut.

talvi_luonto_suomi.jpeg

Isoin askel itselleni uniongelmien selättämisessä tai oikeastaan hyväksymisessä oli sisäistää hokema, josta äitini piti kiinni rauhoitellessaan minua keskellä yötä.

”Ihminen nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt. ”

Nuorempana inhosin lausetta yli kaiken. Koko sydämeni pohjasta. Siinä kohtaa kun oli useampana yönä nukkunut vain pari tuntia ja tuleva yö ahdisti jo rinnassa, tuntui lause ilkeältä piikiltä.  ”Mutta minä olen jo tarpeeksi väsynyt!” teki mieli huutaa ja purskahtaa itkuun.

Muutama vuosi takaperin kuitenkin tajusin, että kuten monessa asiassa, myös tässä äiti oli oikeassa. Ihminen nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö olisi tarpeeksi väsynyt useamman huonosti nukutun yön jälkeen. Päinvastoin, väsynyt on varmasti ja pitkään jatkuneena unettomuus on vakava terveyteen sekä elämänlaatuun heijastuva ongelma. Äitinikin tiesi tämän. Toteamuksen tarkoitus ei ollut vähätellä oloani vaan tuoda uskoa huomiseen. Luoda valoa tunnelin päähän. 

Nykyisin ajattelen kyseistä ”mantraa” aina unettomina öinä. En enää piiskaa itseäni jos en nukahda, olen armollisempi. Kyllä kaikki aina järjestyy ja tähänkin asti on selvitty. Ja jos jokin positiivinen puoli unettomuudessa on niin se, että kun viimein nukkuu edes 6-7 tuntia on olo kuin voittajalla.

Mitkä ovat sinun apukonstisi uniahdistuksessa selviämiseen?

Kauniita keskiviikko-unia! Ja tsemppiä kaikille unetonta aikakautta eläville  <3

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään