Rakkaudesta auringonlaskuihin

Olen niitä ihmisiä, jotka unelmoivat isosti. Näen jatkuvasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia sekä luokseen kutsuvia ovia, jotka vain odottavat avaamistaan. Jatkuva unelmointi voi joidenkin ihmisten silmissä näyttäytyä levottomuutena sekä ailahtelevuutena – ”tyttö olet hukassa, keskity nyt vähän” he sanovat. Heidän silmissään unelmoija ei kävele suoraa polkua saati suuntaa tiettyä kiintopistettä kohti vaan pomppii polulta jatkuvasti harhateille. Nimimerkillä vastaavanlainen asenne tuli aikoinaan tutuksi. 

Muutama vuosi takaperin aloin itsekin kyseenalaistamaan luonteenpiirrettäni ja tuskastuin päässäni oleviin miljooniin unelmiin. Koin olevani jollain asteella ”viallinen”, niin koomiselta kuin se kuulostaakin. Koin syyllisyyttä, etten ollut kykeneväinen keskittymään uravalintaani suoraviivaisesti eikä minulla ollut tarkkaa ”maalia” johon halusin tähdätä. Maailmassa kun oli ja on niin monta jännittävää asiaa joista valita. Halusin vain tehdä jotain, mistä pitäisin, that’s it. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. 

Pitkä tarina lyhyesti, kuten arvata saattaa, palaset loksahtelivat paikalleen matkan varrella ja nykyisin koen olevani paikassa, jossa minun kuuluukin olla tällä hetkellä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yhä näkisi miljoonia mahdollisuuksia ja toivekuvia silmieni edessä. Erona on kuitenkin se, että olen oppinut hyväksymään unelmien merkityksen joissain tapauksissa puhtaasti pelkkinä luovuuden lähteinä. Kaikki unelmat eivät toteudu, ja hyvä niin, mutta ne rikastuttavat elämääni pelkästään ajatuksen tasolla. En ehkä koskaan tule asumaan Uudessa-Seelannissa, tanssimaan osana Broadway-musikaalia, esiintymään isoilla lavoilla pop-tähtenä tai kirjoittamaan menestyskirjaa, mutta se ei tarkoita ettenkö voisi haaveilla kyseisistä asioista. Niin isot kuin pienetkin unelmat tuovat minulle aivan valtavasti energiaa ja ideoita, joita voin käyttää hyödyksi päivätyössäni. Lisäksi niiden jättimäisten, hieman epärealistisempien unelmien rinnalla ne ”pienemmät” haaveet vaikuttavat huomattavasti helpommilta tavoittaa. 

Mutta miten unelmat ja otsikon auringonlaskut sitten liittyvät mitenkään toisiinsa? Koska auringonlaskujen aikaan on aivan mahdotonta olla unelmoimatta.  Siksi rakastankin niitä aivan valtavasti. Auringon laskiessa horisontin taa ja taivaan värjäytyessä eri punaisen, sinisen sekä keltaisen sävyihin, saavat ne hulluimmatkin unelmat kultaiset reunukset ja tanssivat silmien edessä. Vielä kun tähän yhdistää rauhallisen musiikin kuulokkeista on ajatusten showtanssi valmis. 

Auringonlaskun seuraamisen jälkeen, hämärän jo laskettua, on oloni rauhallinen ja mieleni inspiroitunut – kaikki ei ehkä ole mahdollista, mutta pystyn tekemään parhaani ja panostamaan juuri siihen mitä minulla sillä hetkellä on.

… Ja aina voi ottaa pari tanssiaskelta ja hyräillä parit laulut matkalla kotiin, ihan vain siksi koska se on mahdollista. Olethan oman elämäsi Broadway-tähti. 

It is almost impossible to watch sunset and not to dream.”
– Bern Williams

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *