Rakkaudesta vuodenaikoihin
Hetkeksi matkan muistelusta takaisin Suomen kamaralle ja normaaliin arkeen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan Suomen luontoa ja etenkin neljää vuodenaikaa. En ole koskaan kestänyt kuumuutta tai hiostavaa hellettä. Olen aina kokenut olevani eniten ”elossa” elokuun vaihtuessa syyskuuksi ja lämpötilojen pudotessa pikku hiljaa alaspäin. Kuumuudessa järjenjuoksuni hidastuu (entisestään…) ja tulen kiukkuiseksi, mikäli en pääse tasaisin väliajoin viileään tilaan. Lämpötilojen puolesta itselleni ehdottomasti optimaalisimmat ovat syksyn raikkaat +5-15 astetta tai talven kirpeät -5-15. Kyseisissä asteissa tuntuu, kuin aistini heräisivät horteesta ja maailma avautuisi aivan uuden näköisenä eteeni.
Kesälläkin paras olisi sellainen +25, tämän jälkeen mennään epämukavuusalueelle…
Syksy jaksaa joka vuosi yllättää kauneudellaan ja tämä vuosi ei ole ollut poikkeus. Puut ovat tuoneet väriloistollaan iloa harmaisiin päiviin, aurinko on paistanut taivaalta tasaisin väliajoin korostaen luonnon riemunkirjavia sävyjä ja sade kosteuttanut ilmaa sopivin väliajoin. Ilma on ollut raikas ja ulkoillessa on ollut helppo, kevyt hengittää. Mieli on ollut rento ja työpäivien jälkeen on ollut parasta ulkoilla luonnon kauneutta ihmetellen.
Tänään kävellessäni töistä kotiin, en kuitenkaan voinut olla huomaamatta osan puista tiputtaneen suurimman osan lehdistään ainoastaan parin päivän aikana. Asfaltti oli osan matkasta lehtien peitossa ja hetken ajan oloni oli haikea tarpoessani keltaisen vaahteranlehtimeren yli – eihän tämä kauneus voi vielä loppua? Eihän vielä voi pimetä täysin ennen lumen tuloa? Hetken masistelun jälkeen kuitenkin totesin, että lehtien putoaminen on vain muistutus siitä, miten tärkeää on osata nauttia niistä arjen pienistä hetkistä. Jos lehdet pysyisivät puissa ympäri vuoden ja hohtaisivat punaisen, keltaisen ja oranssin sävyissä, ei väriloistoa osaisi arvostaa samalla tavalla.
Koska rakastan vuodenaikoja, olen huolissani tällä hetkellä yhä konkreettisemmalla tasolla ilmastonmuutoksesta. Tutkimusten tulokset ovat hälyttäviä ja on pelottavaa, miten näkyvästi ilmasto on muuttunut jo näiden oman, 25 elinvuoteni aikana. Vaikka tämä syksy on ollut kaunis, on se ollut myös harvinaisen lämmin. Juuri viikonloppuna tehtiin jälleen lämpöennätys – Seinäjoella mitattiin jopa +20 asteen lukemia. Lisäksi kesällä huideltiin pitkään +30 asteessa. Tuollaisia lämpötiloja en todellakaan muista lapsuudestani. Tähän kun vielä yhdistää sen faktan, että juhannuksena ei koskaan tiedä paistaako aurinko vai sataako rakeita, niin pystyy jo laskemaan yhteen 1+1. Ilmastonmuutos on totta, on ollut jo pitkään.
Ilmaston lämpeneminen on asia, jonka estämiseksi koen jokaisen pienenkin teon olevan tärkeä. Jokainen voi valita oman tapansa kantaa kortensa kekoon, eikä se tarkoita että toisen tapa on millään tavalla huonompi kuin toisen. Henkilökohtaisesti pyrin kulkemaan mahdollisimman vähän autolla (mikä onkin helppoa sillä vihaan ajamista…), sekä syömään edes pari kertaa viikossa kasvisruokaa. Nämä eivät ehkä joidenkin korviin kuulosta isoilta valinnoilta, mutta itselleni nämä ovat tietoisia valintoja olleet jo pitkään. Edellä mainittujen ohella olen myös alkanut pohtia kulutuskäyttäytymistäni ja todennut, etten todellakaan tarvitsisi jokaista kaapissani olevaa mekkoa. Meinasin kirjoittaa mekon kohdalle freudilaisena lipsahduksena syntiä, mutta jos ei nyt ihan niin radikaaleihin puheisiin mennä hah.
En ole itse ääriajattelun ystävä vaan uskon kultaiseen keskitiehen. Toki aina kultainen keskitie ei ole riittävä ja etenkin ilmastonmuutoksen estämisen tai edes hidastamisen näkökulmasta katsottuna tarvitaan mielestäni radikaalimpia kehittymistä suuryritysten puolelta. Mutta jokaisen yksilön toiminnalla on merkitys, oli toiminta sitten isompaa tai pienempää.
Tämä teksti lähti loppua kohden kyllä täysin sivuraiteille – alunperin tarkoituksenani oli ainoastaan tulla kirjoittamaan muutama hassu lause ja jakamaan nämä kauniit kuvat eräästä syksyisestä illasta kun maailma värjäytyi purppuran ja kullan sävyihin. Kiitos siis jos luit tänne asti ja pysyit ajatuksenvirrassa perässä – tämä teksti ei ollut millään tavalla suunniteltu :D Etenkin kun edellä on postauksia reissusta ja kyseisiä on tulossa lisää, niin tuntuu ristiriitaiselta edes julkaista tällaista postausta. Reissuja ei kuitenkaan tule tehtyä kuin maksimissaan pari vuodessa, joten ehkä voin antaa itselleni armoa ja painaa julkaisu-nappulaa.
Tästä sainkin idean… Voisinkin tehdä erillisen postauksen jossain kohtaa siitä, miksi matkustaminen on mielestäni hyvä sijoitus ja miten voi matkustaa ekologisemmin (järkevissä reissu-/lentomäärissä pysyen). Matkustaminen on tällä hetkellä asia, joka jakaa juurikin ilmastonmuutoksen vuoksi mielipiteet radikaalisti. Vaikka matkustaa lentäen voi silti välittää ja olla huolestunut maapallon tilasta. Mielestäni nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois toisen toteutuessa.
Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Okei nyt lopetan. Aika vetäytyä rakkaan kainaloon.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – ihanaa syksyistä keskiviikko-iltaa kaikille!