”Tuntemattomien” seurassa ja mökkielämää


Aurinko värjää horisontin punaisen, sinisen ja keltaisen eri sävyillä taideteoksen tavoin. Ympärillä raikaa iloinen nauru ja hymy tuntuu juurtuneen pysyvästi kasvoille. On kevyt hengittää, helppo elää hetkessä. Hyttysetkin tuntuvat kuuluvan tärkeäksi osaksi ryhmää ja fiiliksen luomista, niille nauretaan yhdessä ja suojellaan toisia pistoilta. Ajatukset huomisen kutiavista pistoista eivät aiheuta ärtymystä, vielä. Eihän niille muutenkaan mitään voi. 

Auringon laskettua, illan kääntyessä yöksi ja naurun hiljentyessä, ympärillä kaikuu ainoastaan veden rauhallinen liplatus. Siinä hetkessä ajatukset saavat kulkea vapaasti omia polkujaan, mieli saa levätä.
Saa uskoa rauhassa unelmiinsa ja pohtia päivän aikana käytyjä keskusteluita.

Yllä olevat kirjoitelmat ovat ajatuksia viime viikonlopulta, jonka vietimme mökillä ystäväpariskunnan syntymäpäiviä juhlien. Juhlapäivä oli kaunis, juhlien alkaessa pilvet väistyivät taivaalta ja auringonsäteet pääsivät lämmittämään ympäristöä täydellä voimallaan. Tuuli laantui iltaa kohden minimaaliseksi ja illan hämärtyessä auringonlasku tarjosi parastaan. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli rentouttava, jäimme itseasiassa mökille yöksi lyhyen pohdinnan jälkeen ja palasimme kotiin vasta sunnuntaina.

Itselleni tyypillisesti jännitin viikonloppua hieman ennakkoon, juhlissa kun suurin osa oli itselleni tuntematonta porukkaa. Hermoilen aina tilanteita, jotka pitävät sisällään useita tuntemattomia kasvoja. Tilanteita, joissa muut tuntevat toisensa jotain kautta ja itse ”hyppään” porukan keskelle tyhjästä. Sinällään koomista, koska kärjistetysti ilmaistuna puhun vaikka kiville ja pystyn ylläpitämään keskustelua seurassa kuin seurassa. Jännitystä minusta ei siis välttämättä (aina) huomaa, sillä naamioin sen nopeasti positiivisuuden ja höpötyksen alle. Kiitos myyjän urani osaan puhua paljon ja pitää kevyttä keskustelua yllä, mutta pyrin mahdollisimman nopeasti viemään keskusteluja syvällisemmille vesille. Minua kiinnostavat muiden näkemykset, unelmat, tavoitteet, kokemukset ja ajatukset. Pelkkä säästä juttelu sujuu hetken aikaa, mutta eihän siitä varmaan kukaan(?) ikuisuuksia jaksa keskustella. Toki säästä voi jatkaa keskustelua myrskykokemuksiin ja niin päin pois, mutta ne ovat täysin toisia tarinoita.

Viikonloppuna tulikin käytyä mielenkiintoisia keskusteluita muun muassa vastuullisesta matkustamisesta, urakehityksestä ja asuntomarkkinoista. Ensimmäinen nousee yleensä aina keskustelun aiheeksi kertoessani työnkuvastani ja nostan sitä itsekin tarkoituksella esille ammattini puolesta. Kaksi jälkimmäistä puolestaan nousevat keskustelun aiheiksi ajankohtaisuutensa puolesta. Tuntuu, että monet kanssani samaa ikäluokkaa olevat (eli kolmenkympin molemmilla puolilla haahuilevat) etsivät omistusasuntoa, joko ensimmäistä tai toista, suurempaa  asuntoaan (nopeimmat kolmatta). Asuntokauppoja onkin solmittu lähipiirissäni viimeisten parin vuoden aikana useita, tulee aina kovin ”aikuinen” olo kun tätä alkaa ajattelemaan. Urapolut puolestaan kulkevat kaikilla omia reittejään, toiset ovat juuri siellä missä haluavat ja osa taas pohtii pitäisikö vaihtaa alaa. Osa on jopa ehkä jo tehnytkin täyskäännöksen. Kenenkään reitti ei ole yksilöllinen vaan jokainen kulkee juuri oman näköistään polkua. Toki olosuhteet määrittelevät mihin elämä mukanaan vie. MUTTA tästä taas saisi tuttuun tapaan oman postauksensa, joten lopetan tämän aiheen nyt tähän.

Syvällisten keskustelujen ohella tuli pelattua ensimmäistä kertaa musavisaa. Ajatuksena on, että jokainen valitsee kolme biisiä, soittaa niistä noin 10-20 sekuntia ja muiden pitää arvata biisi sekä esittäjä. Se kuka saa eniten oikein ”voittaa”. Tiesin heti, että kyseessä olisi omalta osaltani ”julkinen nöyryytys” – en vain koskaan muista biisien nimiä saati artisteja (ellen kuuntele heidän biisejään jatkuvalla syötöllä). Muistan aina mitä biisissä lauletaan, mutta nimi minun pitää aina Googlata. Noh, kuten arvata saattaa olin itse jumbo-sijalla. Jopa ”Pitkä kuuma kesä” – kappaleen kohdalla luki itselläni ”Kevyessä kesämekossaan”. Huom. kirjoitettu vitsillä, muistin vain että niin biisissä lauletaan ensimmäisten sävelien jälkeen 😀

Ensi viikonloppuna suuntaamme kohti vanhempien kotikoloja, ensin Antin porukoille ja siitä sitten äitini ja isäpuoleni luoksi. Juhannus sujuu siis todennäköisesti todella rauhallisissa merkeissä, mutta en välitä – juhannus on aina ollut itselleni ”pakkojuhla” ja tällöinhan on vain parasta ottaa iisisti, ilman paineita.

En ole aivan 100% varma, tuleeko minusta enää tällä viikolla täällä kuulumaan. Jos ei niin toivotan jo nyt ennakkoon kaikilla IHANAA JUHANNUSTA! Nauttikaa, syökää, uikaa, saunokaa ja niin edelleen.

Ja ai niin – tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta teksti oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kirjoitinpa sitten uusiksi, nämä ovat näitä kirjoittamisen autuaita hetkiä haha. 😀

suhteet ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *