Uusi postaussarja – Song For Friday
Muutama postaus takaperin kirjoitin kesäbiiseistä, jotka toivat muistoja mieleen vuosien takaa. Postausta oli super mukava kirjoittaa ja siitä jäi itselleni niin hyvä fiilis, että aloitan nyt uuden perinteen täällä blogin puolella – nimittäin biisin perjantaille! Omaan korvaani ”biisi perjantaille” kuulostaa kauniimmalta englanniksi, eli ainakin näin toistaiseksi postaussarjan nimi olkoon otsikossa näkyvä ”Song For Friday”. En yleensä (=koskaan) käytä englanninkielisiä otsikoita, joten tämä olkoon poikkeustapaus.
Mutta mitä kummaa ”Song For Friday” tarkoittaa ja mitä voitte odottaa?
Song For Friday – postaus on täysin nimensä mukainen; joka perjantai tänne blogin puolelle tipahtaa biisi, jonka mielivaltainen raati (eli minä, diktaattori, heh) valitsee. Simple as that! En siis itse laula, enkä tule laulamaan, perjantain kunniaksi vaan artistit saavat pitää täyden kunnian biiseistään. Ellen innostu palaamaan ala-asteen juurilleni pianon äärelle. Tämä tosin vaatisi ensinnäkin sen pianon ja toisekseen muutaman viinilasin. Ja viinilasit eivät siis kuuluneet ala-asteaikoihin, vaikka siltä saattoi kuulostaa, piano vain. Älkääs äidit ja isät nyt huolestuko.
Noniin, palataanpas takaisin raiteille. Joka perjantai siis tänne blogiin tupsahtaa biisi. Mutta ei tässä tietenkään vielä kaikki! Jokaisen kappaleen yhteyteen tulen kirjoittamaan esimerkiksi tunteen, muiston tai haaveen johon kyseinen biisi yhdistyy. Biisien merkitykselle ja valintaperusteille ei siis ole mitään yksiselitteistä perustetta, vaan blogin nimeä kunnioittaen edetään tunteen pohjalta.
Miksi tällainen postaussarja?
Koska musiikin mukanaan tuomat tunnetilat ja muistot ovat ainakin itselleni elämän suola. Pieni toiveeni on, että postaukset inspiroivat myös siellä ruudun toisella puolella juuri sinua pohtimaan ja heittäytymään musiikin mukanaan tuomiin muistoihin/tunteisiin. Ja äskeisellä lauseella tarkoitan, että muistelet niitä biisejä, jotka juuri sinulle merkitsevät tai biisiä, joka kuvaisi omaa tunnetilaasi sillä hetkellä. Postausten musiikkivalinnoista ei tarvitse tykätä, saati kuunnella. Niin tyranni en ole, enkä voisi olla heh.
… Ja toki rehellisesti sanottuna syy on täysin itsekäs! Kuten ylempänä lukee, nautin sen kesäbiisipostauksen kirjoittamisesta niin paljon että jatkan samalla tiellä. Mitä sitä valehtelemaan heh. :D
Hypätäänpä sitten ensimmäisen perjantain biisi pariin! Ja sehän on…
ELLIE GOULDING – BURN
”They, they gonna see us from outer space, outer space
Light it up, like we’re the stars of the human race, human race”
Ensimmäinen perjantain biisi on tämän viikonlopun Ruisrockia ja perjantain pääesiintyjää kunnioittaen Ellie Gouldingilta. Ja alkuun tietysti muisto kyseisestä festarista vuosien takaa, 50-vuotisjuhlan kunniaksi!
Vuoden 2015 Ruisrock oli itselleni ensimmäinen laatuaan ja yksi syy festareille lähtemiselle oli Ellie. Olen kuunnellut Ellietä vuoden 2010 ”Lights”-albumista lähtien ja hänen kappaleidensa siivin selvisin elämäni haastavimmat vuodet läpi. Artistilla ja hänen biiseillään on itselleni suuri merkitys ja performanssin kokeminen livenä oli unelmieni täyttymys. Muistan, miten olimme jättäytyneet hieman taaemmas Niittylavan pahimmasta tungoksesta, ilta oli pimeä ja valojen välke valtasi taivaan. Tanssin, tai oikeastaan pompin, innoissani ylös alas lähes koko esityksen ajan. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Hetki oli täynnä ainoastaan onnea ja iloa, musiikkia ja tanssia. Päivä oli kokonaisuudessaan ollut hauska, kaunis ja onnellinen. Ellien viimeisten biisien tahdissa ”via dolorosa” kotia kohti taipui nopeasti tanssahdellen ja laulaen,pieni laskuhumalakaan ei haitannut.
Ja niille, jotka eivät ole Ruississa olleet niin via dolorosa kuvastaa ”pitkää ja tuskallista” tietä, jota pitkin pitää kävellä päästäkseen festarialueelle ja sieltä pois. Tien vieressä on usein musikantteja, pari ruokakojua ja pari istuskelupaikkaakin. Todellisuudessa ei kovin tuskallinen tie, mutta kyllä kolmen päivän jälkeen jaloissa tuntuu että on tullut käveltyä. Ja tietysti tiestä saa juuri niin tuskallisen kuin itse haluaa :D
Burn-kappaleena muistuttaa minua myös Norjan vuoden 2013 vaihto-opiskeluistani. Tuolloin ”Burn” myös julkaistiin ja sen tahtiin tuli tanssittua Norjankin maaperällä. Usein nämä kaksi muistoa eri vuosilta yhdistyvät ja kokonaisuudessaan biisi kuvastaa itselleni vapautta olla juuri sellainen kuin on.
Tänä vuonna en itse tule tallaamaan Ruissalon maaperää, mutta kaikille niille jotka Ruissiin ovat suuntaamassa – NAUTTIKAA! Toivottavasti aurinko paistaa Ruissalon rannalla ja jos ei, niin tuskinpa se menoa haittaa :)
Itse nautin viikonlopusta ystävien seurasta ja touhuamme Ruissin kunniaksi kaikkea muuta, heh.
Huippua viikonloppua missä ikinä sitä vietätkin!
*Kuvat eri vuoden Ruisrockeista – olisin halunnut lisätä kuvia PALJON enemmän, mutta tiedättekö miten vaikeaa on löytää kuvia joissa ihmisten naama ei näy? :D Niinpä. Mutta kuvat säilyköön itselleni rakkaina muistoina!