Vanha kunnon ystäväkirja
Tajusin tässä postausideoita pyöritellessäni, etten ole kertaakaan tehnyt itsestäni minkään sortin ”esittelyä”. Ensimmäisen postauksenkin kirjoitin tarinamuodossa ja höpisin pääosin jännityksestä heh. Vuosi on jo blogia tullut kirjoiteltua, eli olisikohan aika tarkentaa kuka kumma oikein olenkaan? Toki tekstien pohjalta on mahdollista päätellä jotain pientä kirjoitusten takana olevasta tyypistä – ainakin henkilökohtaisesti pyrin kirjoittamaan mahdollisimman rehellistä tekstiä. Mutta aina voi yllättyä! Tässä siis oma versioni viime vuosina blogeissa pyminäörineestä ystäväkirjasta. Eiköhän aloiteta ja heitetä faktoja tiskiin 😀
Kuvituksena kenenkäs muun kuin itseni kuvia. Osa parempia ja osa huumorilla mukaan otettuja, elämä ei ole niin vakavaa ja aina ei onnistu kjehkjeh.
Nimeni on Krista, toisena nimenä Maria. Mutta näin kamujen ja tuttujen kesken ”ihan Krista vaan”.
Syntymävuoteni 1992, joulukuussa kilahtaa taas uusi ikävuosi mittariin. 27-vuotta ai että.
Perheeseeni kuuluu paljon ihmisiä! <3 Aina alkaa naurattamaan kun tämä tulee esille, mitenkäs sitä oikein selittäisi…
Tiivistetysti: Konkreettisesti samassa osoitteessa elää herra aviomies. Mutta minulla on myös kolme muuta perhettä – äidin ja isäpuolen muodostama (+3 veljeä, sisko), isän ja äitipuolen (+2 siskoa) muodostama sekä tietysti herra aviomiehen perhe. :-) Plus kaikki omien ja herra aviomiehen sisaruksien miehet, naiset sekä polvenkokoiset pienokaiset kuuluvat perhe-käsitteeseen 110% mukaan. Aivan kuten myös isovanhemmat. Eli tällainen kuvio ruudun tällä puolella :D Kaikki rakkaat kultaakin kalliimpia!
Pienenä ajattelin, että minusta tulee laulaja, kirjailija tai journalisti. Journalisti-unelma kulki itseasiassa mukana aina korkeakouluhakuihin asti, jonka jälkeen se kariutui siihen faktaan etten jaksanut lukea pääsykokeisiin.
Tällä hetkellä olen bussissa viimeistelemässä tätä postausta. Naama punaisena, bodyjam-tunnin jälkeen.
Joskus minusta tulee rokkitähti tai menestyskirjailija! Haha ei vaan, todennäköisesti joskus minusta tulee äiti (paino sanalla joskus) ja saan itse olla kertomassa lapselleni miten kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Ja ehkä toisen maan kansalainenkin olen vielä jokin päivänä….? Aika näyttää.
Rakastan syksyn ruska-aikaa ja viileneviä päiviä, villasukkia, jäätelöä, kävelylenkkejä ilman tarkkoja reittejä, tunnelmaan sopivaa musiikkia, matkustamista, bussin ikkunasta ulos tuijottelua, musikaaleja, neuleita ja omenoita. Plus tietysti perheitäni, ystäviäni ja herra aviomiestä.
Vihaan hyttysiä. Ja kiirettä aamulla. Argh. Kellon ohi nukkuminen on pahinta, vaikka saankin laitettua itseni 10 minuutissa valmiiksi.
Haaveilen ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. Au pairina ja vaihdossa onkin jo tullut oltua, mutta pysyvämpi muutto on unelmissa.
Minua pelottaa läheisten menettäminen ja korkeat pudotukset. Ennen ajattelin että kyseessä on korkeanpaikankammo, mutta putoamisen pelko taitaa olla parempi nimitys.
Arkirutiini on aikalailla seuraava; herätys 07:00 (tosin olen usein herännyt jo herra aviomiehen kelloon 06:20). Makoilen 10 minuuttia ekstraa sängyssä ja selaan uutiset. Tämän jälkeen nousen ylös, napsautan Huomenta Suomen taustalle pyörimään ja laittaudun töihin. Töissä juon vasta kahvit ja syön aamupalan, näin olen saanut maksimoitua A) nukkumisen B) ajan aamulla ;) Duunia ysistä viiteen, töiden jälkeen salille/jumpalle/kävelylle. Illalla tuijotellaan sarjoja, tällä hetkellä Love Islandia…..
Kirja ja/tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä The Greatest Showman!! Ah, siinä on sitten leffa joka iskee joka soluun. Kuten myös La La Land. Kirjojen osalta kaikki Harry Potterit tietysti.
Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja näkisin ystäviä enemmän. Tiedän ettei ole harrastus, mutta suunnitelmat menevät näin ”aikustumisen” myötä usein kaikilla ristiin. Lisäksi kävisin useammalla tanssitunnilla ja todennäköisesti muutenkin sali/jumppa treenikerrat nousisivat 5-6 kertaan viikossa. Tällä hetkellä kyseinen määrä on ”too much”, 3-4 kertaa on sopiva ja sitä pystyn ylläpitämään helposti ilman että muu elämä kärsii.
Harrastan nyt kuntosalilla ja jumpissa käymistä, etenkin Bodyjam (<3), sekä kävelylenkkejä. Plus toki tätä blogin kirjoittamista.
Parin viinilasillisen jälkeen kuuntelen Spotifysta yksin kotona musikaalien soundtrackeja ja hoilaan mukana – ja tunteella, esiintyen!! :D This is the greatest shoooow.
Noloin TV-ohjelma, josta pidän Love Island se varmaan on, ihana draamaa ja rakkautta.
Sarja, jota suosittelen Westworld, Peaky Blinders, Game Of Thrones, Moderni Perhe, Suits, Younger, The Bold Type, Gossip Girl…. Kuinka pitkän listan haluatte? :D
Salainen taitoni on kehittää reseptejä omasta päästäni (huom. leipomukset eivät kuulu kategoriaan) ja muistaa reitit, joita pitkin olen kulkenut – aina löytää kotiin heh.
Salainen paheeni ja ei salainen paheeni ovat protskupatukat (Barebells, ROX). Yrittänyt vähentää, suht onnistuneestikin. Tai noh olen koittanut vaihtaa luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin, onneksi niitäkin on tarjolla! Sitten napostelu tylsistyneenä, tämäkin menee kausittain.
Haluaisin osata tanssia paremmin. Vaikka siis käyn Bodyjam-tunnilla säännöllisesti, en ole mikään hyvä tanssija. Rytmitajua on, mutta sanotaanko näin että pitkät raajat tuovat nopeisiin liikkeisiin omat haasteensa. Tanssimisen ohella myös koodaaminen kiehtoo aivan valtavasti.
Tälle hymyilen herra aviomiehen päivittäiselle hölmöilylle haha.
Lempiherkkuni jäätelö. Lohilokin on hyvää, kuten myös Halo Topin Candy Bar-maku.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut et ole koskaan eksyksissä, olet aina jossain. Ja kaikki järjestyy aina omalla painollaan.
Tuohon yllä olevaan kuvaan on hyvä lopettaa! Nauttikaahan viikosta tyypit <3 Ja hei jos löytyy samoja lemppareita/pelkoja/yllätyksiä kertokaahan näistä. :-)
XX Krista