Viime aikojen elämää ja kuulumisia

Heippa ja aurinkoiset torstai-illan terkut! 🙂 Mitä teille siellä ruudun toisella puolen kuuluu?

Täällä tunnelmat ovat… noh suoraan sanottuna tylsistyneet. Olen ollut tämän kuukauden täysin lomautettuna ja viime viikolla loppuivat aikalailla myös koulutyöt joita tehdä. Pari esitystä enää ja ensimmäinen lukuvuosi olisi sitten siinä. Ihanaa, mutta samalla kovin tylsää – aiemmat lomautuskaudet ovat menneet mukavasti esseiden parissa puurtaen. Nyt kun niitä ei ole, on sanonnan mukaan ”takki tyhjä”. Mitä sitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikein tekisi? Aikoinaan ei olisi ollut ongelma, mutta sanotaanko vaikka niin että rajansa kaikella niin sanotulla lomailulla.

Okei okei – voisin aloitella opinnäytetyötä. Siinä sitä olisikin tekemistä. Mistä päästäänkin aasinsillalla isoimpaan ärsytykseen ja syyhyn tylsistymisen takana. Nimittäin toispuoleiseen niskakipuun, joka alkoi viime viikon lopulla pestyäni ikkunoita. En tiedä missä asennossa ikkunoita pesin, mutta en ainakaan (seurauksesta päätellen) ergonomisesti. Toki kivun aktivoitumiseen varmasti vaikutti myös viime viikon loppurutistus koulutöissä. Kivun seurauksena olen yrittänyt pitää itseäni aktiivisena ja poissa tietokoneelta. Kummasti niskaa alkoi sattumaan kun opinnäytetyötä piti alkaa miettimään, ei kun… (vitsi vitsi).

Onneksi kipu on alkanut hellittämään, eikä enää vaivaa yhtäjaksoisesti. Tämän ansiosta uhkasin dramaattisesti ilmaistuna kaikkia niskakivun lakeja ja tulin lyhyesti tänne blogiin raapustamaan tekstiä. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa jo viikon alussa, mutta kipu tuli ja järki meni heh heh. Kuten näette, olen tällä hetkellä kunnon vitsiniekka, ovatkohan nämä blogista koituneita vieroitusoireita vai alanko tulla mökkihöperöksi? Varmaankin molempia… No mutta, oli sitten vitsikäs olo tai ei niin pidän tekstin lyhyenä. Yritän minimoida mahdolliset kivun laukaisevat tekijät ja näin ollen myös turhaa staattista asentoa, jossa vahingossa valuu jonkin sortin mörökölli-muodostelmaan. En halua aloittaa kivunlievitysprosessia alusta, kerta riittää kiitos vain. Olisi mukavaa pystyä tännekin kirjoittamaan taas aktiivisemmin kun koulun lukuvuosikin on purkissa, joten jos nyt jätettäisiin viimeisetkin kivut tähän viikkoon.

Mutta mitä muuten tänne kuuluu paitsi tylsistymistä, mökkihöperöitymistä, niskakipua ja siitä seurannutta ärtymystä? Ihan hyvää. Keväinen auringonpaiste on piristänyt kummasti ja on ollut mahtavaa ulkoilla lämpimässä kevätilmassa. Tänään läheisessä metsässä oli käynnissä kunnon karnevaali – metsäpolun yli hyppi kolme peuraa, oravat juoksivat puissa ja sorsat olivat jotenkin löytäneet tiensä kivelle (!!), jossa normaalisti oravat hengailevat kävelijöiden jättämiä pähkinöitä popsien. Aiemmin tällä viikolla lenkkireitillä näkyi jopa joutsen. En ole koskaan nähnyt kyseistä lintua yhtä läheltä ja aloin epäilemään olikohan kyseinen sittenkin sorsa valeasussa. Yleensä kun joutsenen paikalla on ollut suuri joukko kyseisiä lintuja.

Ulkoilun ohella olen yrittänyt pitää yllä kotitreenejä. Mikä on sujunut yllättävän hyvin, olen kiitollinen että ostin viime vuoden puolella kunnon treenisetin kotiin tankoineen, käsipainoineen ja penkkeineen. Ensi viikolla aion kuitenkin palata kuntosalille ja odotan kyseistä kuin kuuta nousevaa – mahtavaa päästä takaisin kiinni edes jonkinlaisiin rutiineihin. Olen ollut kuntosalilta pois marraskuusta lähtien ja vaikka treenit ovat hyvin kotonakin kulkeneet, kiitos tosiaan viime vuoden shoppailun, kaipaan treenejä aivan muussa ympäristössä. Tosin todennäköisesti jatkan treenaamista osittain yhä kotona, sinällään ollut mukavaa kun ei ole ollut ’kuntosalimatkaa’ kuljettavana. Mutta rajansa kaikella, oman kodin seinät alkavat kaatumaan päälle kaiken kotoilun jälkeen.

Mutta nyt jätän höpinät sikseen ja palaan taas hääräilemään… jotain. Ehkä jatkan kirjan lukemista? Luen tällä hetkellä Marian Keyesin teosta ”Kuuleeko kukaan?”, joka ainakin tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä. Synkältä, herkältä, mutta samalla humoristiselta. Katsotaan mikä on lopullinen tuomioni kunhan saan teoksen luettua. Tosin ennen kuin hyppään kirjan pariin täytyy hetken heilutella kroppaa, ettei niska loukkaannu tästä tietokone-hetkestä ;)

Toivottavasti olette nauttineet alkaneesta keväästä ja auringonsäteistä – kesä on jo kulman takana. Vaikka toisaalta, kevät taitaa omasta mielestäni olla mukavampi kuin konkreettinen kesä, ainakin tällä hetkellä. Kunnes sitten kesä koittaa ja ajattelen sen olevan paras vuodenaika. Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan parhaita.

Palaillaan taas järkevämmällä agendalla asiaan! <3 

xx Krista

PS. Kuvat ovat tämän viikon seikkailulta, joutsen-kuvia lukuunottamatta tältä päivältä – karnevaalit olivat käynnissä. :D

Nyt soi: Passenger – Young As The Morning, Old As The Sea

Lue myös:
Tunteista kauhein on kateus?
3 x ajatuksia herättävää podcastia (osa 3)
Ajatuksia tästä hetkestä ja kesän odotusta