Vuoden viimeisiä kuulumisia
Joulukuu on hurahtanut vauhdilla ohi ja tuntuu hullulta, että huomisen jälkeen starttaa vuosi 2019. Vastahan vuosi 2018 alkoi? Vuodenvaihde edustaa itselleni aina jollain asteella uusia mahdollisuuksia, vaikka kyseiset eivät ole millään tavalla verrannollisia vuoden vaihtumiseen. Ilmeneehän mahdollisuuksia ympäri vuoden muutenkin, päivään katsomatta.
Ensi vuosi on itselleni erityisellä tavalla mielenkiintoinen, sillä pitkästä aikaa edessä ei ole mitään konkreettista odotettavaa. Okei Ruissi odottaa jälleen, mutta odotettavilla asioilla tarkoitan suuria elämänmuutoksia, joita on tässä viimeisen neljän vuoden aikana tapahtunut ihan kiitettävästi. Tänä vuonna olen suunnitellut häitä ja mennyt naimisiin, vuonna 2017 vaihdoin työpaikkaa määräaikaisten sopimuksien puitteissa kahdesti ja pääsin unelmieni työpaikkaan (vielä vakituisena), kihlauduin Antin kanssa ja ostimme ensimmäisen asuntomme, 2016 muutimme Turkuun ja aloitin opinnot (uudestaan) töiden ohessa. Puolestaan 2015 valmistuin Ammattikorkeakoulusta ja odotin levottomasti pääsyä pois opiskelukaupungista.
Juuri viimeisten vuosien suurten muutosten vuoksi odotan vuotta 2019 erityisellä innolla – horisontissa ei siinnä mitään! Koko maailma on auki. Ja se tuntuu mahtavalta. Ja mikä parasta juhlistamme vuoden vaihdetta rakkaiden ystäviemme kanssa syöden hyvin ja skumpalla skoolaten. Ei huono aloitus vuodelle.
Jotta vuoden vaihteen odotukseen tulisi hieman jännitystä leikkasin viime torstaina vihdoin otsahiukset. Miten jokin näin pieni asia saattaakin jännittää aivan pirusti? Naama jännityksestä punaisena katsoin kun vakkari-kampaajani veti hiukset naamalleni ja sakset viuhuen hiuksia tippui lattialle. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvä! lukioaikoina otsatukka oli ”vakkariasusteeni” niin tuntui kuin katsoisi peilistä vanhaa ystävää. Muutos oli kuitenkin tervetullut ja olenkin ollut innoissani ”uusista” tavoista laittaa hiuksia. Jopa ponnari tuntuu jännältä! Ja ensimmäistä kertaa koskaan sotkunuttura näyttää hyvältä. Plus hiusdonitsit, ah, miten en ennen ole näitä osannut käyttää! Äiti varmaan nauraa ruudun toisella puolella ja muistelee lämmöllä omia nuoruusvuosiaan..
Täällä siis suunnataan vuoteen 2019 uusilla hiuksilla ja odottavaisin mielin – toivottavasti sielläkin!
PS. Luontokuvat ovat tämän vuoden viimeisiltä lenkeiltä – miten kaunis onkaan luminen, pakkasen huurtama luonto? Viime viikkoina onkin tultua käveltyä enemmän kuin koskaan, sain Antilta lahjaksi sporttikellon josta on nähtävillä hieman turhan hyvin päivän aikana kertyneet askeleet… Kävely on kuitenkin ollut todella mukavaa ja olo on ollut energisempi kun en ole ollut näytön ääressä yhtä paljoa. Täytyy pitää tästä aktiivisuudesta kiinni!