Kehopositiivisuus – enemmän kuin itsensä rakastamista

Ajatus kehopositiivisuudesta ideologiana, jonka pääsanoma on ”Sinä olet kaunis, rakasta itseäsi.” on ihana. Ja täydellisessä maailmassa se riittäisi. Täydellisessä maailmassa ihmisiä ei arvotettaisi painon, ihonvärin tai minkään muun kehoon ja ulkonäköön liittyvän asian perusteella. Valitettavasti meidän maailmamme on aika kaukana täydellisestä, ja siksi tarvitsemme kehopositiivisuudelta enemmän kuin tsemppaamista itsensä rakastamiseen.

 

Meidän maailmassamme kaikenlainen läskiviha on todellisuutta. Osa siitä on piilotettua, terveydenhuollon henkilökunta naureskelee kahvihuoneessa potilaan painolle ja vastaanottohuoneessa laittaa kaikki tämän ongelmat painon syyksi. Osa on huoleksi puettua, kun valveutuneet kansalaiset ovat huolissaan verorahojensa päätymisestä lihavuudesta johtuvien sairausten hoitoon. Osa on opettavaa ja valistavaa, kun treenileggingsit väpättäen saarnataan, kuinka raskauskiloja ei ole olemassakaan ja täytyy vain kuluttaa enemmän kuin syö, niin yksinkertaista se on. Osa on tiedostamatonta opittua ajattelua ja stereotypiaa siitä, että lihavat ovat yleensä laiskoja ja yksinkertaisia. Ja osa on ihan avointa vihaa, huutelua, syyttämistä ja halventavia kommentteja. Sellaista, jonka lukeminen alkaa oksettaa.

 

Voisin luetella miljoona seikkaa, jotka vaikuttavat ihmisten painoon ja sen kertymiseen, ja toitottaa, että esimerkiksi syömishäiriöstä tai masennuksesta kärsivälle ihmiselle painonpudotus ei ole niin yksinkertaista, että ” kulutat vain enemmän kuin syöt”, mutta se ei ole pointti. Pointti on se, että lihavuuden syillä ei ole merkitystä siihen, miten ihmistä tulisi kohdella. Kenenkään ihmisarvon ei tulisi liittyä painoon.

 

Vuosi sitten oltiin huolissaan siitä, että #metoo-kampanja on mennyt yli, Perussuomalaiset ovat pitkään olleet huolissaan siitä, että rasisminvastaisuus menee yli ja miesasiamiehet ovat aikojen alusta asti kauhistelleet feminismin ”ylilyönneistä”. Nyt ollaan siis vanhojen kaavojen mukaisesti alettu huolehtimaan siitä, kuinka kehopositiivisuus menee yli.  Mutta huolehtijoille voin ilokseni todeta, että kehopositiivisuus ei ole mennyt yli. Mikään aate, joka ajaa ihmisten keskinäistä tasa-arvoa ja kunnioitusta, ei voi mennä yli.

 

Meidän, jotka eri tavoin istumme yhteiskunnallisiin normeihin olisi korkea aika tottua siihen, että emme ole ainoita näkyvillä ja edustettuina (tosi paljon voimia ja jaksuhaleja tähän kaikille, varmasti rankkaa!). Tähän asti vain me olemme olleet edustettuina kaikessa, nyt kun  rinnalle halutaan nostaa myös lihavia, rodullistettuja, liikuntarajoitteisia, transihmisiä jne, me olemmekin edustettuina vain noin 99 prosenttisesti ja alamme puhua kehopositiivisuuden ylimenemisestä ja jostain helvetin fitshamingista! Nyt oikeasti ihmiset, päät pois perseestä ja herätys!

 

 

Meidän epätäydellisessä maailmassa tarvitaan kehopositiivisuutta myös yhteiskunnallisella tasolla muuttamaan ajattelua ja suhtautumista toisiimme. Emme voi jättää itsensä rakastamista vain yksilön vastuulle, kun samaan aikaan ympärillä oleva maailma ajaa itsensä ja vartalonsa vihaamiseen. Tämän takia Vatsamielenosoitus, Vaakakapina ja muut monipuolisemman kehokuvan puolesta puhuvat kampanjat ovat tärkeitä. On siis tärkeää, että näemme mediassa myös perinteisen länsimaisesta kauneusihanteesta poikkeavia kehoja ja kuuntelemme niitä ihmisiä, jotka puhuvat näistä asioista. Ja ennen kaikkea, on tärkeää, että tietoisesti kyseenalaistamme omia opittuja ajatuksiamme ihannevartaloista ja hoikkuuden tavoittelusta.

 

Ja koska olen itse hoikka, haluan ottaa kantaa myös kysymykseen siitä, kuuluuko kehopositiivisuus kaikille? Kyllä kuuluu, kaikilla pitää olla oikeus suhtautua omaan vartaloonsa ilman ulkopuolisia paineita, ja kaikki me hyötyisimme armollisemmasta vartaloihanteesta. Meidän tulee kuitenkin muistaa, keitä varten ja kenen toimesta kehopositiivisuus on syntynyt. Kaikki voivat toimia kehopositiivisuuden puolesta, mutta me hoikat emme voi asettaa itseämme sen keskiöön tai etulinjaan, koska alunperin tässä ei ole kyse meistä.

 

Jos et vielä seuraa näitä upeita kehopositiivisuuden puolesta puhuvia suomalaisia, niin tee se nyt!

 

Jenny Lehtinen

Tytti Shemeikka

Evaleena Vuorenmaa

Oi mutsi mutsi

#NettaSays

Minnaleena Jaakkola

Masentunut mutsi

Pehmee kollektiivi

Kauneus Terveys Meikki Uutiset ja yhteiskunta

Pride

lesbian-gay-pride-lgbt-flag.jpg

 

Kävin tällä viikolla pyörähtämässä Helsingissä ja oli hienoa huomata, kuinka paljon Pride-viikko näkyy katukuvassa. Lähes jokaisessa kulmassa liehuu sateenkaarilippu, ja lukuisat mainokset on koristeltu sateenkaaren väreillä. Joku tässä kaikessa kuitenkin hiukan häiritsee.

 

Cis-heterona ei tulisi mieleenikään alkaa valistamaan seksuaalivähemmistöjä siitä, miten he Pride-viikkoa viettävät. Siksi kohdistankin tämän meille liittolaisille, jotka haluamme olla mukana juhlistamassa ja tukemassa Pridea.

 

Meidän kaikkien tulisi tietää, että Priden alkuperä on kaikkea muuta kuin iloista juhlintaa: se juontaa juurensa Yhdysvalloissa tapahtuneisiin Stonewallin mellakoihin, joissa seksuaalivähemmistöt, mustien transnaisten johdolla, nousivat vastustamaan heitä sortavaa jarjestelmää ja poliisien väkivaltaisia ratsioita. Näistä saivat alkunsa lukuisat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat liikkeet ja järjestöt. Kukaan ei antanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille heidän oikeuksiaan, he ovat itse taistelleet niistä ja taistelevat edelleen.

 

Suomen nykyinen translaki on saanut huomautuksia Amnestyltä ja Euroopan komissiolta, sillä laki edellyttää juridisen sukupuolensa vahvistavalta henkilöltä lisääntymiskyvyttömyyttä, minkä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ihmisoikeuksia loukkaavaksi. Ilman Stonewallin transnaisia ei olisi Pridea, ja Amnestyn vetoomus translain muuttamiseksi onkin hyvä tapa aloittaa Pride-viikon viettäminen.

 

Myös yritysten Pride-mainoksiin on aiheellista suhtautua kriittisesti. Asian tukeminen on luonnollisesti hyvä asia, mutta se osoittautuu melko hyödyttömäksi lätinäksi ja markkinointikikkailuksi, jos tuki rajoittuu kesäkuun mainoskampanjoihin. Onkin hyvä myös ottaa selvää, miten nämä yritykset tukevat seksuaalivähemmistöjä loput 11 kuukautta vuodesta.

 

Joten ollaan mukana juhlinnassa, mutta annetaan valokeila ja puheenvuoro niille, joille se kuuluu ja muistetaan osoittaa tukeamme myös sitten kun Pride on ohi ja sateenkaariliput kerätty pois. Tuetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etuja ajavien järjestöjen toimintaa, puututaan homo- ja transfobiseen käytökseen ja vaaditaan hallitukseltamme ihmisoikeuksien toteutumista.

 

Ihanaa Pride-viikonloppua kaikille!

 

nayttokuva_2018-6-29_kello_12.39.24.png

Kuva: Seta ry

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta