Apua, miehet valtaavat kasvuyritysalan!
Energiateollisuuden johtaja Jukka Leskelä ja Sitran asiantuntija Merja Rehn löivät (viisaat?) päänsä yhteen ja julkaisivat kolumnin, jonka huoli oli miesvaltainen kasvuyritysala. Energia-ala muuttuu enemmän palvelualaksi ja uusia innovaatioita tarvitaan. Kuulinko sanan palvelu? Naiset jonoon!
Onhan nyt ristiriitaista, että kirjoittajat spekuloivat (käytän tätä sanaa koska ”toteaminen” alleviivaisi asian totuudenmukaisuutta), että tyttöjä edelleen ohjataan naisvaltaisille aloille, mutta samalla kirjoittajat asettavat palvelupainotteisuuden houkuttimeksi naisyrittäjille? Ihmettelivätpä he myös naisten vähäistä osuutta yrityksissä jotka keskittyvät ”kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan”. Hah! Tämän jokseenkin sekavan viestin luojat voisivat näin alkuun miettiä sitä vaihtoehtoa, että kenties alasta riippumatta, naiset yleisesti eivät vain ole niin kiinnostuneita yrittämään? Kansantaloudellisesti ikävää? Kyllä. Naissukupuolelle ikävää? Väitän, että Ei.
Tässä spekulaation tulvassa on hyvä pysähtyä miettimään, ohjaako yhteiskunta todella meitä tyttöparkoja aloille joihin emme halua? Olen itse kasvanut rasavillinä poikatyttönä; kavereina poikia, leluina autoja ja lempivärinä sininen. Yritän muistella, koinko asian vaikeaksi? Yrittikö joku ohjailla minua ja siitä alistuneena muutinkin kiinnostusteni suuntaa?
Esimerkki: sain viisivuotiaana lahjaksi vaaleanpunaisen hiustenkuivaajan. Tein siitä leikkipyssyn ja olin lahjasta haltioissani. En sadatellut lahjanantajaa ja ajatellut hänen olevan seksistinen. Lahja ei myöskään tehnyt minusta kampaajaa (he he) vaan ekonomistin. Pointti: haemme kuumeisesti syyllistä kulttuuristamme ja opetusmalleistamme, jotta tämä kansantaloudellinen yrittäjyysongelma ratkeaisi.
Miksi useampia naisia ei kiinnosta kasvuyrittäjyys eikä STEM? Syy tuskin liittyy siihen että päiväkodissa on tungettu käteen barbi tai koulussa puhuteltu hempeämmällä äänensävyllä. Tätä(kään) ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta kasvuyrittäjyyshän on suoraan aikaa pois perheeltä ja lapsilta ja moni nainen ei yksinkertaisesti ole valmis tähän uhraukseen. Lasten kannalta ihan kiva. Itse kamppailen paraikaa tämän ajatuksen kanssa.
Anyway, huolestuttavaa minusta tässä on vielä se mahdollisuus, että Sitra ryhtyy rahoittamaan yritysprojekteja vain siksi että hakijatiimi on naisvoittoinen. Tässä pakotetun tasa-arvon nälässä jalkoihin jäävät hyvät projektit jotka faktisesti voisivat olla parhaita, mutta jotka jäävät valitsematta koska rinnalla kilpailee naistiimi.
Lopuksi vielä omakohtainen kokemus; olen itse hakenut Tekesiltä rahoitusta ja pyrkinyt kasvuyrittäjäksi. Kieltävä vastaus tuli ja syynä oli, ettei projektilla ollut riittävästi uutuusarvoa. Kiristelin hampaita, mutta hyväksyin että kenties mukana oli paljon parempia projekteja. Ja hyvä jos valtion rahat suunnattiin niihin eikä minuun vain siksi, että valtio kipeästi tarvitsee tilastoihin lisää naisyrittäjiä. Antakaa siis meidän halukkaiden naisten siis kilpailla samassa sarjassa muiden kanssa. Ei kiintiöitä. Kilpailu ja talous (sekä veronmaksajat) kiittävät.
Näillä aatteilla alkavaan viikkoon :) Pistäkäähän omia ajatuksia kehiin!