Maaliskuun parhaimmat (tai pahimmat)
Hei ystävät! Kevät jee! Viime kerrasta taas hurahtanut tovi, mutta täällä taas uusien aiheiden äärellä J
Maaliskuu on ollut mielenkiintoinen; on ollut naistenpäivää, tasa-arvonpäivää, Stockmannin mainoskampanja Stockwomann ja tietysti Women’s March. Näen itse naistenpäivän ja tasa-arvonpäivän hyvinä päivinä juhlia sitä, miten etuoikeutetussa ja tasa-arvoisessa maassa saamme elää. Näen nämä liputuspäivät hyvinä muistutuksina myös siitä, millaista elämä vielä sata vuotta sitten oli naisille tai vähemmistöille.
Moni varmasti nyt siellä ruudun toisella puolen ajattelee, että no eihän se tasa-arvo vieläkään toteudu. Ja siksi muun muassa on hienoa, että naiset marssii Jenkeissä (ja muaalla maailmassa) naisiin kohdistuvaa syrjintää vastaan.. Öö siis mitä?! Syrjintää? Emmekö me naiset länsimaissa saa kouluttautua? Emmekö saa valita puolisoitamme vapaasti? Emmekö saa niitä työpaikkoja joita haemme KOSKA olemme naisia (vai ehkä koska kompetenssi ei riitä)? No ei mitään seuraavista. Meillä on länsimaissa kaikki samat oikeudet sukupuolesta tai rodusta riippumatta. Piste.
Minulle naisena marssiminen kadulla oikeuksien puolesta tuntuu ennen kaikkea uhriutumiselta. Ihan kuin eläisimme 1900-luvun alkua uudestaan. Se nolottaa myös siksi, että nämä ideologiset ajatukset joita marssissa kulkevat aktivistinaiset huutelevat, eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Palkkaerot on moneen kertaan kumottu perustelluilla syillä. Alakohtaiset erot kertovat naisten ja miesten eri intresseistä; ei patriarkalimista. Hesarikin taivasteli taas jälleen sitä miten alakohtaiset erot vain vahvistuvat. Miksi ne naiset eivät nyt millään kiinnostu autonrassaamisesta ja miehet hoiva-alasta.. Damn! Kyllä, naisilla on yleisesti ottaen erilaisia ominaisuuksia kuin miehillä. Ja kyllä, moni nainen valitsee mieluummin perheystävällisen uran kuin perhettä ”hylkivän” uran. Se ei ole lainkaan huono juttu. Ja vaikka emme haluaisi sitä uskoa, tämä selittää osansa siitä, ettei siellä pörssiyhtiöiden johdossa ole naisia ja miehiä 50/50. Vielä asiaa tutkineen Toronton yliopiston professorin Jordan Petersonin sanoja lainatakseni ”If you leave men and women to make their own choices, you will not get equal outcomes”.
Ja lopuksi vielä muutama sananen Stockwomann- kampanjasta.. What can I say. Oliko siis tässä Stockmann vs. Stockwomann -taistelu laitettu pystyyn, vai mitä? Minulle tämä kamppis ei naisena ole todellakaan voimaannuttava vaan omituinen alleviivaus siitä, että olen naisena jollain lailla vähemmistö ja, että minun etuja tulee ajaa enemmän kuin toisen sukupuolen etuja. Post-moderni feminismi on tässä(kin) asiassa nyt kovin ristiriitainen.. Vahva nainen vai alistettu nainen? Pakko sanoa, muuten, että näen vain mielessäni Stockan feministisen marketing-tiimin joka on saanut mielestään huikean idean, mutta toimari ei ole uskaltanut sanoa ei, koska siitähän saattaisi johtaa vaikka #metoo -pyövelöinti. Siis valkoinen lippu esiin! Ettei vaan joudu sinne Louhimiehen leiriin..
Sitten vähän pilkettä silmäkulmaan ja kaikki rakentavat kommentit tervetulleita ;)