Transukupuolisuudesta ja sukupuolineutraalisuudesta

Joulukiireet, aloittavan yrittäjän kiireet ja siihen päälle pienet lapset jaloissa.. Pienelle vetäytymiselle on siis selitys 😉 Mutta täällä taas ja uuden polttavan aiheen äärellä. Jätetään poliittinen korrektius hetkeksi syrjään ja puhutaan transsukupuolisista lapsista, aikuisista, sukupuolineutraalista kasvatusihanteista ja mitä tämä kaikki saatta peittää alleen. 

Ennen kuin jatkan, haluan taas korostaa, että tasa-arvoiset ihmisoikeudet ovat lähellä sydäntäni. En halua loukata tekstillä ketään, mutta haluan saada aikaan uusia ajatuksia ja miettimään asioita ”kuplan ulkopuolelta”.  Elämme aikaa jolloin monista asioista KUULUU olla samaa mieltä; kuuluu olla feministi, intersektionaalinen feministi, kannattaa homoavioliittoja ja homoadoptiota, vastustaa aborttia ja hurrata rotukiintiöille. Jos jollain herää vasta-ajatuksia tai krittiikkiä, niistä vaietaan, koska siitähän seuraa vaan karmea julkinen nöyryytys ja syrjintä. Parempi siis olla hiljaa. 

No, minä en osaa olla hiljaa. 

Joten.. Transsukupuolisuuden ympärillä käyvä mediamylly on pyörinyt päässäni viime viikot. On hyvä, että aiheesta puhutaan ja transsukupuoliset (ja muun sukupuoliset) saavat ansaitsemaansa huomiota ja kenties pääsevät ”outolintu”-leimastaan. Lähtökohdat heille yhteiskunnassamme eivät varmasti ole helpot. Mutta muutama asia koko tässä aiheessa vaivaa suuresti. Ja syy on, koska olen vahvasti lasten oikeusten ja hyvinvoinnin puolesta puhuja. Huoleni onkin sukupuolineutraalin kasvatuksen hurmio, joka vahvasti liittyy trans- ja muun sukupuolisuuskeskusteluun.

Jos pojassa tai tytössä nähdään sukupuolelleen ei-tyypillisiä toimintamalleja, kuuluu ajan henkeen, että häntä kannustetaan jatkamaan niitä. Saatetaan jopa ohjailla enemmän niihin kuin biologiselle sukupuolelleen tyypillisiin asioihin. Kuitenkin John Hopkinsin yliopiston johtavat psykiatrit Lawrence Mayer ja Paul McHugh ovat tutkineet asiaa, ja he vahvistavat että suurin osa lapsista, jotka lapsuusaikana osoittavat sukupuolelleen ei-tyypillisiä toimintamalleja (sanotaan esimerkkinä vaikka pojan hameeseen pukeutumisvaihe), eivät enää toteuta niitä aikuisiksi tultuaan. Kyseessä on useimmiten VAIHE.

Tutkijat ovatkin huolissaan, että monia näitä lapsia ohjataan omaksumaan vastakkaisen sukupuolen rooli ja heille valetaan uskoa siitä, että mahdolliset psykologiset ongelmat ratkeavat siirtymällä toiseen sukupuoleen. Tutkimustieto on kuitenkin vahvasti tätä ajatustapaa vastaan. Transsukupuolisten itsemurhat luvut hipovat reilua 40%. Sukupuolenvaihdosleikkauksen tehneillä puolestaan on viisinkertainen riski tehdä itsemurha, kaksinkertainen riski masentua, 1.5 kertainen riski ahdistuskohtauksiin. Luvut ovat huolestuttavia. Tässä valossa transukupuolisten lasten ja nuorten sukupuolen vaihdokseen tai ”kaapista tuloon” kannustus tuntuu jopa epäinhimilliseltä. Kuka toivoo tällaista todennäköisyyttä kenellekään? 

Toinen huoleni on,  trans- ja muunsukupuolisten ihmisten lapset ja heidän hyvinvointi. Tällä hetkellä Suomessa translaissa on pykälä, jonka mukaan transihmisen on oltava steriili aka. ei hankittava lapsia. Monet ovat tätä pykälää vastaan. Sen sanotaan rikkovan ihmisoikeuksia. Minusta se puolustaa lasten oikeuksia. Minkälaiset lähtökohdat on pienellä lapsella kasvaa perheessä, jossa synnyttänyt äiti ajattelee olevansa mies ja isähahmoa ei saa kutsua isäksi sillä se on varattu äidille? Denise Shick, transperheeseen syntynyt lapsi, kertoo, että lähtökohdat eivät ole hyvät. Jos oman sukupuoleen liittyvät tuntemukset ovat sekavia jo vanhemmalle, miten ongelmallista siitä tulee lapselle joka yrittää identifioida rooliaan ja sukupuoltaan maailmassa? Olen selaillut paljon aiheen tutkimusta koska todella yritän rakentaa mielipidettäni aiheesta. Tutkimukset (ne vähäiset ja otoksensa muuten tarkkaan valikoineet) väittävät, ettei vanhemman transukupuolisuudella ole vaikutusta lapsen kehitykseen. Väkisin kuitenkin tulee mieleen, että nykytutkimuksilla on oltava eturistiriita tämän poliittisen korrektiuden kulta-aikana, jota elämme. 

Lapsen psykologiselle ja sosiaaliselle kehitykselle erittäin tärkeää on saada äiti ja isä tai edes niiden roolit. Tästä ei kai ole tarvis vääntää kun näyttöä on kuitenkin koko ihmiskuntamme historian ajalta. Isän roolin merkittävyydestä voi lukea lisää esim. täältä. No, kaikillahan ei ole tietenkään isää tai äitiä. MUTTA onko tieten tahtoen tarjottava lapselle (vielä syntymättömälle)  ympäristö, joka on rooleiltaan sekava ja lasta vaikkapa kieltäydytään kutsumasta tytöksi tai pojaksi? Mikä vahvistaa, ettei hän suoraan ajaudu aikaisemmin viittaamiin onnettomiin tilastoihin? Miksemme vain lähde siitä, että lapselle on AINA tarjottava sitä parhainta mahdollista? 

Mietinpä vain.. 

Hyvää vuodenvaihdetta! Toivottavasti vuodesta 2018 tulee hieno! :)