Minua ahdistaa raha. Ruma, häpeällinen raha. Olen roikkunut äitiysloman ajan valmistumisen rajamailla, yrittäen tehdä gradua niin paljon, kuin se nyt on ollut mahdollista. Valmistumisen pakko tuntuu koko ajan rintakehässä. Tai valmistumisen ja työllistymisen. Ennen pienellä rahalla kitkuttaminen tuntui väliaikaiselta, ja ehkä ennen kaikkea asiaankuuluvalta osalta nuoruutta ja opiskelijaelämää. Nyt kun olen äiti, koen periaatteessa samassa tilanteessa […]

Juhannus pikkukaupungissa ja idealisoidut odotukset. Ehkä se teini-iän ahdistus oli ihan vaan teini-iän ahdistusta. Luonto, rauha, merenranta. Perhe koossa. Junan ikkunasta näkyy tuttuja kadunkulmia. Hengitykseni muuttuu pinnallisemmaksi ja tiheämmäksi. Tämä pieni teollisuuskaupunki on tänä päivänä erittäin ruma näky. Täällä on Suomen korkein työttömyysprosentti ja rikostilastoissa edustetaan kärkipäätä. Keskellä päivää keskustan kadut täyttyvät maleksivista miesporukoista, leikkipuistot […]

Sorry I Was a Buttfacessa osuvasti kuvattiin aihetta, joka puhututtaa paljon täällä introvertti-taloudessa. Kauheasta small talk- paineesta. Viime kesänä Ilta-Sanomissa oli monta juttua siitä, kuinka suomalaiset eivät juttele naapureidensa kanssa, hyvä jos edes moikkaavat. Huoli epäyhteisöllisyydestä nousi siitä, mistä se aina nousee: joku ulkomaalainen (muistaakseni yhdysvaltalainen) oli traumatisoitunut suomalaisista naapureistaan, ja lopulta muuttanut pois. Tämän yhden […]

Mä reivaan kotona usein kasaribiittien tahtiin. Ne tulee ehdottomasti nauttia videon kera. En haluaisi ladata liikaa merkityksiä vuosikymmenelle, jota en ole viettänyt kulttuuria tiedostavassa tilassa, mutta jokin viattomuus ja aitous niistä huokuu. Tänään pohdin, että onko mikään enää nykyään coolia? Moni asia on seksikästä ja ok, jos sen tekee ironisesti, mutta onko mikään enää varauksetta siistiä? […]

   Haluan vielä jatkaa keskustelua, jota käytiin jo Matkamuistoja- sekä Äitiydestä -blogeissa. * Vaikka muualla mediassa äitiyden rankkuuden tunnustus tuntuu olevan uutta ja uskaliasta, näyttää mielestäni blogeissa meininki melko avoimelta. Huomaan kuitenkin, että niin minä kuin muutkin äidit kokevat tarpeelliseksi jokaisen negatiivisen tuntemuksen jälkeen lisätä, kuinka oma lapsi on silti rakas ja kaiken tuskan arvoinen. […]

  Minä olen aina haaveillut äitiydestä. Olen maalannut mieleeni kuvan pitkästä, seesteisestä aamusta, kun unentuoksuinen lapsi kiipeää sänkyyni. Ehdottomasta rakkaudesta. Merkityksellisyydestä. Turhan draaman loppumisesta ja onnellisuuteen keskittymisestä. Samalla olen koko varhaisaikuisuuteni kokenut, että minä elän jännittävää elämää. Jännittävä elämä on muotoutunut yhdeksi minuuden määritelmäksi. Tunne siitä, että joka päivä voi tapahtua mitä tahansa. Se tunne pitää […]

Valtaan tämän mediatilan päämäärättömälle itsetutkiskelulle, turhamaisille kriiseille, yhteiskuntamesoamiselle ja muutoin näkymättömille ajatuksilleni. Pääkallolippu tähän, kas näin. Aivan liikaa tulee kulutettua muiden tekemää, eikä luotua itse. Tilastojen mukaan olen avosuhteessa oleva yliopisto-opiskelija ja pienen pojan äiti. Muuten määrittelisin itseäni esimerkiksi seuraavanlaisesti: Olen kausi- ja projektiluontoinen ihminen. Innostun joka ikisestä some-ilmiöstä ja trendi-ruuasta. Urheilutavoitteeni muuttuvat yhtä nopeasti […]