Imetys

Ennen lasta en ymmärtänyt imetyksestä käytävää keskustelua. Olin vakaasti sitä mieltä, että imetys tapahtuu vauvan maatessa hiljaa paikallaan ja imiessä rintaa, mistä syystä vauva on myös todella helppo syöttää suojan alla julkisella paikalla. Imetys ei tietenkään ole koskaan sotkuista. Maidon pumppaaminen ja vauvan syöttäminen tuttipullosta käy täydellisen ongelmitta, mistä syystä voin jatkaa menojani kuten ennenkin. Sanomattakin selvää, että nyt sisälläni kihisee aina, kun lapsettomat kaverini kertovat samoista lähtöoletuksista peräisin olevia mielipiteitään.

Imettäessäni olen ahdistunut muista ihmisistä. Ahdistaa, että kaikkia tuntuu kiinnostavan imetykseni. Ahdistaa julki-imetyskeskustelu. Ahdistaa myös, että kun olen peittänyt imetyksen julkisella paikalla, ovat tuntemattomat ihmiset tulleet kurkkimaan vauvaa ja lässyttämään tälle täysin kunnioittamatta asettamaani suojaa. Rintojani ovat myös koskeneet ihmiset, joille en siihen ole antanut lupaa.Toisille imetys tuntuu kuuluvan ehdottoman yksityiseen, toisille julkiseen tilaan. Inhottaa, etten saa määritellä sitä itse.

Myös imetyshurmos on puistattanut. Perhevalmennuksessa rintaruokintaluennon piti Imetystuen erittäin korvikevastainen, monta lastaan taaperoimettänyt nainen. Koin valmennuksen monilta osin hyödyllisenä, mutta ehdottoman tuputtavana. Mielestäni neuvolan olisi pitänyt tarkemmin varmistaa valmennuksen sisältö. Nainen laukoi paljon kyseenalaisia kommentteja, kuten että vauvan isä kiintyy lapseen äidin imettäessä, saadessaan kylpeä äidin ja vauvan oksitosiinihuurussa, minkä nainen kätevästi yhdisti myös perheväkivallan ehkäisyyn. 

En näe itseäni taaperoimettäjänä, mihin liittyy itselläni ajatus tasavertaisesta vanhemmuudesta. Alustavasti olen ajatellut imettää Suomessa suositellun vuoden. Tämä tarkoittaa, että minulla olisi 3,5 kuukautta jäljellä. Hemmo käy rinnalla vielä useasti päivässä (huolimatta neljästä kiinteästä ateriasta) joten tuntuu oudolta ajatella, että minun pitäisi oikeastaan pikkuhiljaa pyrkiä vähentämään imetyskertoja. 

Neuvolalääkäri kehotti lopettamaan yöimetyksen. Kieltämättä houkuttelevaa. Eilen hemmo heräsi niin monta kertaa yössä, etten pysynyt mukana laskuissa. En silti oikein tiedä, mitä mieltä olen tassuttelusta (aika söpöilevä nimi kuvaamaan koko yön huutoa). Uskon, että öinen tissimania johtuu hemmon eroahdistuksesta, ja tuntuu julmalta kieltää häneltä lohdutus. Toisaalta oma jaksamiseni on myös tärkeää, enkä kestä sumuisiä päiviä enää. Tänä yönä ajattelin pyrkiä kohti muutosta: hemmo saa maitoa ensimmäisellä heräämiskerrallaan, mutta sen jälkeen täytyy jaksaa aamuviiteen saakka pelkkä silittely lohdukkeena. Katsotaan, murrunko ensimmäisestä parkaisusta.

 

feeding.jpg

                                                          Louise Bourgeois, The Feeding, 2007

Kommentit (2)
  1. Munkin on pitänyt taas kirjoittaa imetyksestä, on se kyllä yllättävän tunteita herättävä aihe! Mä en myöskään tiennyt, että vauvat syö joskus koko ajan eli jos ei halua ns. julki-imettää, niin pitää pysyä kotona. Ja vaikka noi laktavistit on mun mielestä usein kornia ja fanaattista porukkaa, olen itsekin joissain asioissa samoilla linjoilla. Imettämisen pitäisi olla yhtä normaali asia, kuin esimerkiksi raskaana olevan naisen. Yksi yllätys on myös ollut imetyksen psyko-fyysisyys: maidon tulo voi kai loppua stressistä jne.

    Mulla ei oo noin ikäviä kokemuksia kuin sulla (kuka idiootti koskee toisen rintoihin ilman lupaa?!), mutta oon huomannut, että vaikka imetys on mulla nyt suhteellisen luontevaa, muiden ihmisten käytökselle on aika herkkä imettäessä. Imetin puistossa ja joku nisti tuli pummimaan rahaa ja säikähdin ihan hulluna. Jotenkin tajusin, kuinka haavoittuvainen sitä silloin on. Tyyppi lähti kyllä heti pois kun huomasi, että imetän.

    1. Koskemiset eivät ole menneet ahdistelun piikkiin, mutta ovat herättäneet ajatuksia siitä, missä kontekstissa rinnat ovat yksityinen kehon osa ja missä ei. Yksi koskeminen tapahtui, kun imetin ilman suojaa eräässä vauvatapaamisessa. Paikan siivooja tuli näyttämään, että nännin ympärystä tulisi aina painaa, jottei vauva tukehdu. Enemmän ku luvattoman koskemisen takia tää ärsytti kyllä siksi, että vauvan nenä oli irrallaan rinnasta jo ennen väliintuloa. 😀 En halunnut jättää siivoojaa siihen käsitykseen, että tukehdutan vauvaani, mutta tuntui myös typerältä alkaa vänkäämään asiasta (mun ongelmat).  Vauvavatsan kanssa oli oikeastaan vaivaannuttavampia kokemuksia: kun puolituttu mies alkoi tervehtiessä  viettämään harrasta hetkeä silitellen hellästi mahaani, odotin siinä vain kiusaantuneena, milloin hän mahtaa olla valmis…

      Mä en oo niin aktivisti, että postaisin someen imetyskuvia, osallistuisin julki-imetysmielenosoitukseen tai en voisi imettää syrjässä/ mahdollisimman hyvin tapahtuman suojaten. Mun on silti todella hankala ymmärtää, kuka ottaa asiakseen häiriintyä imettävästä äidistä. Aika harva kuitenkaan läjäyttää suihkuavia rintojaan kahvipöytään ja hölskyttelee niitä rehvakkaasti, vaan pyrkii nopeasti rauhoittamaan vauvan. Tietyllä tapaa ymmärrän pienen ”ei saa katsoa tuonne päin”- kiusaantumisen. Uskon, että kiusaantuja on kumminkin kykeneväinen käsittelemään näitä tunteitaan, miettimään imetyksen funktiota ja pääsemään kokemuksen yli ilman traumoja. Ei ilmeisesti ole.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *