Minäkuva ja fitness-mottoni

Tässä olen minä. Bikineissä. Ei filtteriä. Ei mitään. Reisissä selluliittia ja koko kropassa tasaisesti rasvaa. Se on osa minua. Aina ollut. Vaikka treenaankin kovaa ja tavoitteellisesti se ei tarkoita sitä, että kroppani olisi kuiva ja tikissä vuoden ympäri. Se ei ole tarkoituskaan.

Halusin tuoda tämän asian esille, koska moni luulee ja olettaa, että ihminen joka treenaa paljon ja tavoittelee kisaestraadille, on rasvaton ja ilman selluliittia. Se ei pidä paikkaansa vaikka tavoitteena onkin melko rasvaton vartalo kisapäivän koittaessa! Kaikki olemme erilaisia ja niin myös lähtökohdat. Joku on jo luonnostaan rasvattomampi eikä tarvitse ehkä nähdä yhtä paljon vaivaa, kun taas esimerkiksi itse kuulun siihen joukkoon, joka lihoo jo pelkestään ajattelemalla pullaa. Saan myös tehdä paljon (ainakin tuplasti) ennemmän duunia kun moni muu, että rasva lähtisi, varsinkin jaloista. Tämä on asia joka ärsyttää aivan suunnattoman paljon, mutta olen myös oppinut elämään sen kanssa. Olen oppinut rakastamaan muotojani ja kovalla treenillä olen myös saanut muokattua kroppaani niin että olen vahva, minulla on hyvä olla ja olen ylpeä itsestäni. Uskon myös että positiivinen minäkuva auttaa minua kehittymään ja saan tuloksia aikaiseksi, koska en käytä turhaa aikaa stressaamiseen ja oman kehon dissaamiseen. Minulle fyysinen ja henkinen terveys on myös kaiken a ja o, eli kultainen keskitie on löydettävä; välillä mennään 120 lasissa tiukalla ruokavaliolla, kun välillä taas höllätään suu täynnä pullaa. Pääasia on että itse voi hyvin. Mottoni tässä lajissa on: fitness ei hallitse minua vaan minä hallitsen fitneksen. Jos käy toisinpäin – lopetan!

Rakasta itseäsi!

Kram, Sabi