Äitienpäivä

Vaikka äitienpäivä onkin mielestäni yksi kauneimmista päivistä mitä meillä juhlittavana on, on se kuitenkin minulle aika surullinen ja yksinäinen. Elämä ilman  äitiä on välillä todella raskasta. Varsinkin tänään kun katson vierestä miten kadunvarret ja pihojen edustat täyttyvät autoista, nauru raikaa ohimenevillä perheillä ja äideille on kerätty kauniit kukkakimput. Tämä on kaunista katseltavaa ja iloitsen joka ikisen äidin ja lapsen puolesta aidosti, vaikka istunkin yksin ja kerään omia kyyneleitä. Olenhan minä surullinen, mutta samalla myös hyvin kiitollinen kaikesta hyvästä mitä joskus on ollut. Äiti ei ole fyysisesti  läsnä, mutta hän on kuitenkin tässä jossain vierelläni. Ja tottakai minäkin voin juhlia äitiä ja isoäitiä tänään. Voin juhlia kaikkea sitä mitä he äitinä ja isoäitinä olivat – kauniita ja vahvoja naisia. En vain voi juhlia tätä päivää heidän kanssa ja se on ehkä se mikä sattuu tässä sydämessä eniten. Ei halauksia. Ei katseita. Onneksi on muistoja. Paljon kauniita muistoja ja niin paljon viisaita sanoja elämästä ja rakkaudesta, jotka kaikuvat sisälläni nyt ja aina.

Tiedättekö muuten, että aina kun näen unta äidistä hän näyttää tältä. Ihana ja iloinen ysäriläinen! Aika jolloin ei vielä tiedetty sairaudesta mitään ja kaikki oli melko huoletonta. Ehkä juuri siksi tämän näköinen äiti on jäänyt alitajuntaani ja hyvä niin <3.