Maanantai

Päivä jolloin on helppoa aloittaa jotain uutta tai alusta. Mässäilysunnuntain jälkeen tämä sopii paremmin kuin hyvin, koska oloni on maailman kehnoin pitkään aikaan. Syksyinen flunssa numero kaksi on myös täällä ja se on merkki siitä, että en ole ravinnut kehoani tarpeeksi hyvin. Okei joo, olen myös suhannut kahdeksan kaukolentoa putkeen viimeisen puolentoista kuukauden aikana, eli kyllä nekin vaativat veronsa jollain lailla. Huonon olotilan takia minulla on myös todella huonosti nukuttu yö takana, mikä oli jotenkin silmiä avaava, koska olen tänään istunut keittiön pöydän äärellä kynttilävalossa koko päivän ja miettinyt, miten saisin taas itseäni niskasta kiinni täyttäen to do-listaa ja uutta weekly-planneriä.

Palasin siis takaisin ihanaan FitFabriken-tiimiin pari kuukautta sitten. Siksi olisi nyt äärimmäisen tärkeää pysyä raiteilla niin että saisin tehtyä unelmistani totta. Päätin nyt sitten kokeilla uutta systeemiä suunnittelemalla arkea viikko kerralla, niin että syöminen, treeni ja lepo tapahtuu hyvässä rytmissä töiden ympärillä. Haluttua kehitystä ei nimittäin tule sillä että menee melkein ohjeiden mukaan, vaan on oikeasti pakko antaa se 100%. Valitettavasti sitä sataa prossaa minulla ei ole jostain syystä ollut annettavana viimeiset kaksi kuukautta ja se on ollut todella turhauttavaa. Syytä tähän en tällä hetkellä osaa sanoa sen tarkemmin, mutta voisin kuitella sen johtuvan siitä, että olen tehnyt asioista liian monimutkaisia omassa päässäni ja osa motivaatiosta on ollut hieman hukassa. Hyvää tässä on kuitenkin se, että havahduin ja nyt pystyn muuttamaan toimintatapaani parempaan päin. Haluan myös paneutua omaan henkiseen hyvinvointiin paremmin ja siksi haluankin lukea aiheesta enemmän ja mm. rehellisesti ja reippaasti täyttää Katri Syvärisen Löydä Elämän Taika-kirjaa.

Niin kuin aikaisemmin todettu – minulla välillä vain kestää hieman saada palat loksahtamaan paikoilleen. Nyt kuitenkin tajusin, että vanhat tavat eivät toimi ja suunnittelu on vain yksinkertaisesti ollut huono! Jos jokin muutos ei kahden kuukauden sisällä tuo juurikaan mitään näkyvää muutosta, on vain pakko katsoa peiliin ja tajuta, että jokin on pielessä. Se voi olla kiinni jostain ihan pienestä asiasta, mutta jos et saa sitä muutettua, paisuu se äkkiä isoksi ongelmaksi ja sen jälkeen muutokset voivat olla haastavia ja todella vaikeita. Olen myös vähän sellainen kantapään kautta oppiva tyyppi, eli ojan pohjalla pitää aina käydä muutaman kerran ennen kuin onnistun. Surullista, miten aikuinen nainen ei edes saa syötyä tarpeeksi päivän aikana ja tiedostaakin sen, mutta ei heti kuitenkaan tajua muuttaa toimintatapojaan. N Y T siihen tulee kuitenkin loppu ja kaikki ylimääräinen selittely ja itsensä huijaaminen saa riittää! Itsehän tähän vapaaehtoisesti ja suurella sydämellä ryhdyin. Tulen siis pitämään kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Kaikki tarvittava tuki ja apu löytyy jo ympäriltäni ja tiedän osaavani myös itse puuttua omiin asioihin silloin kun joku ei vaan yksinkertaisesti toimi. On siis oltava rohkea ja uskaltaa uudestaan ja uudestaan kunnes onnistuu.

PS. Tuntuupa hyvältä saada jakaa ajatuksia ja fiiliksiä taas pienen tauon jälkeen <3.