Banaanikärpässesonki on täällä ja banaanikärpäset pörräävät minkä kerkiävät. Ei tarvitse kuin jäädä ihan pieni ruoka- tai hedelmäjämä esille ja minikärpäsiä vilisee ja pörisee. Tämä on aika ärsyttävää, koska kuka nyt haluaisi kärpäsparvea keittiöönsä. Banaanikärpäsansan bongasin nettipalstalta reilu vuosi sitten, en vain valitettavasti muista tarkalleen mistä. Ansa on helppo virittää ja se todellakin toimii. Ansa hoitaa itse itseään, eli enää ei tarvitse katsella kun mies imuroi pikkuisia banaanikärpäsiä (ja tämän sanon kaikella rakkaudella), vaikka tämäkin on ihan toimiva tapa.
Ansaa varten tarvitset: lasipurkki/lasi, suodatinpussi, vettä, tiskiainetta ja omenaviinietikkaa.
Laske lasipurkkiin/lasiin pari senttiä vettä. Lirauta joukkoon omenaviinietikkaa ja tiskiainetta. Ei tarvitse sekoittaa. Leikkaa suodatinpussista pohja pois ja rullaa se suppiloksi lasipurkkiin/lasiin. Suodatinpussi estää kärpäsiä lentämästä lasipurkista/lasista ulos, eli jäävät siis loukkuun ja uppoavat seokseen, josta veden pintajännitys on hävinnyt tiskiaineen ansiosta. Valmiin loukun voit asettaa haluamaasi paikkaan. Itse olen pitänyt sitä keittiössä tiskialtaan vieressä. Viime vuonna käytin lasipurkkia, mutta tänä vuonna kokeilin skumppalasia, kun ei ollut yhtään tyhjää lasipurkkia kotona. Toimii!
Vuosi 2019, jonka piti olla otsikon mukaan supervuosi. Näin olin päättänyt viime vuoden loppupuolella, koska numero 19 on onnennumeroni ja jo päivämääränä tämä numero on tuonut onnea ja hienoja asioita viime vuosina. Asia ei nyt kuitenkaan mennyt ihan näin. Onhan tätä vuotta reilusti vielä jäljellä ja aikaa ja mahdollisuuksia on vielä vaikka mihin… Olin kuitenkin asettanut tavoitteita ja suunnitelmia jotka eivät sittenkään toteutuneet aikataulun mukaisesti ja se tuntuu hieman tylsältä. Tavoitteet liittyivät lähinnä fitness-harrastukseeni ja mahdollisiin kisoihin nyt syksyllä, johin ei ole asiaa. Ei lähimainkaan. En kuitenkaan itke tai valita. Tiedostan vain tosiasiat. Työrytmi ja vastuu töissä muuttui aikalailla viime vuoden puolella ja hyvällä tavalla, mutta energiaa harrastuksiin ei juuri jäänyt. Kamppailin myös flunssan toisensa jälkeen ja vatsataudeiltakaan en säästynyt. Siinä sitä huomasi, miten henkinen kasvu ja rasitus myös rasittaa ihmistä fyysisesti.
Olen ihminen jolla ei voi olla liikaa rautoja tulessa samaan aikaan, vaan asioita pitää hoitaa järkevästi asia kerrallaan (okei, välillä kaksi kerrallaan). Onneksi huomaan itse kun on pakko hieman höllätä ja olenkin kirjoittanut joskus siitä, miten osaan olla tekemättä mitään, vaikka to do-lista olisi miten pitkä. En myös anna periksi vaikka asiat eivät menisi ekalla tai edes tokalla kerralla putkeen tai kuten suunnittelin. Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Tasapainolla.
Kesä on mennyt aika lailla hölläten, nauttien hetkestä ja arjesta niin kuin se on tullut vastaan. Juuri sillä tasapainolla, mitä elämässä ja arjessa kuuluu olla, varsinkin kesäarjessa. Salilla olen treenannut kovaa, mutta harvemmin. Viikolla olen syönyt aika nätisti ja harkiten, kun taas viikonloppuna nauttinut isommista annoksista ja jälkkäriksi tietysti paljon jäätelöä. Sunnuntaikarkit ovat myös kuuluneet ruokavalioon, sekä lasi kuplivaa silloin tällöin. Näillä eväillä ei unelmavartaloa rakenneta, mutta se on tuonut hyvää oloa ja on ollut nyt itselleni todella tärkeää. Tasapaino on myös paljon muutakin kuin pelkkä ruokavalio ja treeni. Se on mm. sisäistä hyvää oloa ja postiivinen asenne elämään sekä itseään kohtaan. Sanoisin, että kun sinulla on myönteinen asenne ja sopiva määrä ”self lovea” voit saavuttaa ihan mitä vaan.
Nyt kun olen tätä tekstiä tässä kirjoitellut, tajuan että ehkä tämä vuosi on sittenkin aikamoinen supervuosi. Olenhan minä oivaltanut taas asian jos toisenkin ja antanut kropalle sekä mielelle hyvää oloa ja lepoa. Minulla on ollut aikaa miettiä asioita ja todellakin tajunnut mikä on tärkeää ja mitä haluan saavuttaa tulevina vuosina. Ja mikä hienointa – en ole yksin, vaikka yksinkin pärjäisin hienosti. Tukiverkosto ympärilläni on mahtava ja vahva. Hienoja ja rakkaita ihmisiä ympärilläni jotka ojentavat auttavan käden, jos sitä pyydän. Sekin on tasapainoa ja aika superia!
