Mekkorakkaus
Siinä se oli. Pienen ja ihanan liikkeen edessä mallinukella päällä. Oi ihastus ja mekkorakkaus! Ihastelin hetken ja harmistelin että nyt ei ollut mitään juhlia tiedossa, missä mekkoa voisi pitää. Järkeilin myös itselleni, että enhän minä voi tätä mekkoa ostaa kotiinkaan kaappiin vain odottelemaan sopivaa tilaisuutta. Justhan (taas) siivosin ja raivasin turhat vaatteet vaatehuoneesta pois. Myös piheys iski.
Mekossa oli kuitenkin jotain erityistä ja jotain mikä veti puoleensa. Miehenikin oli sitä mieltä että mekko on ihan minun näköinen, mutta piheys ja ”järki” voitti edelleen. Olin ihastellut mekkoa nyt jo ainakin kuukauden ja joka kauppareissulla hitain askelin kävellyt liikkeen ohi. Sitten tuli se päivä jolloin huomasin, että liikkeessä roikkui enää kaksi kappaletta jäljellä. Nyt iski taas pieni paniikki! Mitä jos siellä ei olekaan enää sopivaa kokoa? Taasko käy niin, että mietin liian kauan jotain ostopäätöstä ja jään kokonaan ilman? Päätin siis mennä katsomaan mitä kokoja oli jäljellä ja siellähän ne minun koot oli ja vielä kesäalennuksessa. Matka jatkui siis sovituskopin kautta kassalle ja onnellisena kotiin! Ja kyllä – minussakin asuu pieni materialismirakkaus ja iso Marimekko-rakkaus! Nyt minulla on kaunis, ajaton ja kestävä mekko joka ei pelkästään kaunista vaatehuonetta, vaan myös vuosien saatossa tulevia kesäjuhlia.
