Sohvaperuna
Flunssa on kirjaimellisesti tehnyt minusta sohvaperunan. Lääkärin määräys oli täyslepo ja aivot narikkaan ja sitä ohjetta olen kirjaimellisesti seurannut, eli tässä sitä nyt ollaan neljättä päivää sohvan pohjalla aivot narikassa. Seuraa minulle on pitänyt koiramme ja Sohvaperunat-ohjelma Yle Areenasta. Aivan loistava ja viihdyttävä ohjelma! Ihanaa seurata aitojen suomalaisten aitoja reaktioita. Minäkin haluan Sohvaperunaksi!
Se että osaa välillä vain olla tekemättä mitään on taito. Monelle tulee heti huono omatunto siitä että istuu edes hetkeksi rentoutuakseen, koska aina mun pitäisi sitä tätä ja tota. Onneksi itse osaan vain olla ja omaan myös taidon olla tekemättä yhtään sen enempää kuin mitä on pakko. Joku voisi pitää minua laiskana ja itsekkäänä, mutta mielestäni se on kun laittaisi rahaa pankkiin vain olemalla yksin omissa oloissa tekemättä yhtään mitään. Juuri sitä keho ja aivot tarvitsevat – juuri sitä SINÄ tarvitset. Lepoa kaikesta ylimääräisestä stressistä. Myös äiti opetti, että nuku sinä lapsi aina kun voit ja pystyt. Saattaa nimittäin tulla päivä elämässäsi, jolloin se ei enää ole mahdollista samalla tavalla. Muistutuksena siis – levätessä ihmisen keho ja mieli parantuu kovasta rasituksesta, eli levätessä parannat flunssaa sekä palaudut mm. jetlag:stä ja kovasta treenistä.
Viime viikolla oli mahtavaa käydä lääkärillä joka oikein kannusti täyslepoon ja jopa määräsi laittamaan aivot narikkaan useammaksi päiväksi (oli siis pakko käydä lääkärissä saadakseni lääkärintodistusta sairaspoissaoloa varten). Hän vielä teroitti ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että nyt et vaan tee yhtään mitään. Ihanaa, vaikka näin suomalaisena juuri tämä taitaa monesti olla ongelma. Siis se, ettei tulisi huono omatunto siitä, että on pakko jäädä pois töistä jonkun flunssan takia. Näin se ainakin minulla on ja monesti. Ja hei oikeesti – mitä minä siellä töissä kipeänä tekisin? Juu, en mitään muuta kun tartuttaisin muita, voivottelisin aivan turhaan, pidentäisin parantumisaikaa ja hankkisin vain mahdollisia jälkitauteja…ja vaikka tämän tiedostankin, on se aina vaan vaikeeta ja yhtä painimista omantunnon kanssa, vaikka osaankin jouten olemisen taidon. Täytyy vain toivoa, että tämäkin luonnistuisi minulta vielä joku kaunis päivä. Ehkä vähän vanhemmalla iällä sitten.
Vielä haluaisin kysyä: Flunssa, väsymys tai ihan muuten vaan – osaatko sinä heittäytyä sohvaperunaksi kokonaiseksi päiväksi ilman hunoa omaatuntoa vaikka to do-listasi olisikin metrin mittainen?