Tietoinen välttely ja vieroitusoireita?
Olen huomannut, että koko viikon aikana en ole katsonut tarkempia tietoja minkään muotijuttujen vaatteista. En ole klikannut auki yhtäkään vaatemainosta nettisivuilla. En ole käynyt tavallisesti seuraamieni lehtien nettisivuilla. Eilen odottelin miestäni vaateliikkeen vierellä. Ehdin ottaa kaksi askelta kohti näyteikkunaa, kunnes käännyin äkkiä pois. En ole käynyt paikallisella ostarilla ollenkaan.
Välttelen täysin tietoisesti tilanteita, jotka voisivat ruokkia vaatteiden oston kaipuutani. Ihanat syysvaatteet. Paksut, muhkeat villapaidat ja syvät värit. Ihanat pipot ja hatut ja kaulahuivit. Syksy on ehdottomasti rakkainta shoppailuaikaa minulle. Pihalla on kylmä ja pikkujoulukausi lähestyy. En uskalla mennä kirppareille katselemaan joulukoristeita tai tuunattavia juttuja. En ainakaan vielä.
Nyt on hiipinyt mieleen pikkuhiljaa ajatus: -Mitä on tullutkaan luvattua?
Varmasti kaikki jonkinlaisesta addiktiosta kärsineet (ja nyt viimeistään myönnän, että jonkin asteinen sellainen minulla on ollut) kyseenalaistavat välillä päätöstään lopettaa. Voin hyvin kuvitella, miten pelihimoiset miettivät mahdollisia voittosummia, mitkä menettävät jos pääsevät irti pelaamisesta. Alkoholisteilla varmasti tulee mieleen, onko mikään enää kivaa kun ei voi olla porukan mukana humalassa ja mitä sitä missaa jos ei aina lähde kaupungille muiden mukana juhlimaan? Tietenkään en tiedä tätä varmaksi, mutta jotenkin uskon näin olevan.
Ongelma tavallaan painotetaan itselle niin tärkeäksi ja elämänlaatua parantavaksi asiaksi, että sen liikakulutus tulee perustellummaksi.
Olen usein ostanut miehelleni jonkun lahjan käytyäni shoppailemassa. Näin hän ei voi kommentoida ostoksiani. Usein myös olen soittanut äidille tai kaverille kysyäkseni ikään kuin heidänkin vahvistusta ostopäätökseeni. Ihan sekoboltsia!
Käytössä olleet farkut tuntuvat todella ahdistavilta. Samoin se villapaita. Nämä muka hinkkaa ja hiostaa, vaikka koskaan mitään vikaa ei niissä ole aiemmin ollut. Mietin, kärsinkö jonkinlaisista vieroitusoireista? Yritänkö keksiä itselleni syitä uusiin vaatteisiin?
Kohta mies varmaan löytää minut varastosta repimässä vaatepusseja auki ja pukemassa kaikkea ylleni. 😀 Fear & Loathing in Vaatetaivas. 
Takki! Takkitakkitakkitakki. Heräsin varttia ennen sovittua tapaamista kaupungilla. Olin unohtanut villapaidan koko yöksi ulos ja se oli kosteudesta märkä. Koirat piti ruokkia ja lykätä pihalle hetkeksi, hiuksetkin olisi pitänyt pestä mutta en ehdi kuivaamaan niitä ja koska pipoa ei ole niin ne jäi nyt pesemättä. Olin niin onnellinen meikittömyydestäni ja siitä, ettei tarvinnut miettiä vaatevaihtoehtoja. Eilinen collari oli hukassa. Miten voi hukata kolmesta vaatteesta yhden?! Juoksin taloa ympäri kunnes muistin laittaneeni sen henkarille, ettei se rypisty. Aiemmin en tehnyt näin koskaan. Käyttämäni vaatteet olivat pinoissa kunnes tein viikkosiivouksen ja laitoin ne kaappeihin. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa tämän aamun valintaa. Ainoa muutos suunnitelmiin oli se, että tavallisen nahkatakin sijaan otin jo astetta lämpimämmän version.