Onko sukupuolitetuissa juoksutapahtumissa mitään järkeä?

Olen lähdössä Tukholmaan puolimaratonille. Naisten puolimaratonille. Olen aivan jipoissani, enkä vähiten siksi, että maalissa saa Edbladin korun mitalin sijaan.

Olen kuullut myös juttua jostain Ameriikoissa juostavasta naisten kokomaratonista, jossa maalissa saa Tiffanyn korun, smokkiin pukeutuneelta palomieheltä.

Todellakin haluan tuollaisen mieluummin kuin mitalin! Kuva järjestäjän sivuilta.

Mutta pelkästään naisille tarkoitettu tapahtuma? Ja tuommoisia kliseitä? Eikö se kuulosta vähän muinaisjäännökseltä? Ja eikö vain miehille tarkoitettu tapahtuma, jossa saisi maalissa…hhmm…pullonavaajan? ruuvimeisselin? kuulosta ihan urpolta? (No ei välttämättä. Haluaisin mielelläni juoksutapahtuma-pullonavaajan. Paitsi että en pääsisi osallistumaan miesten puolikkaalle. Höh.)

Pelkästään naisille tarkoitetut juoksu- tai urheilutapahtumat ovat varmasti olleet aikoinaan tärkeitä. Eihän pitkien matkojen juoksemista aikanaan pidetty naisille soveltuvana. Esimerkiksi Naisten Kymppi on edelleen tapahtuma, johon uskaltaa mennä jaksamisestaan epävarma, ei niin urheilullinen tyyppi. Matalan kynnyksen osallistuminen on aina hieno juttu, ja jos se vaatii sen, että on muiden osallistujien kanssa samaa sukupuolta, niin mitä sitten? (Noo, se, että matalan kynnyksen ”Miesten Kymppiä” ei ole olemassa.)

Ymmärrän naisten kuntosalitkin oikein hyvin, vaikka toisaalta tarkka kahtiajako tuntuu hassulta. Nuorena en tykännyt käydä sekasaleilla, koska yleensä en ehtinyt olla siellä kuin pari minuuttia ennen kuin joku herrasmies tuli ”neuvomaan”. Nyt voi tietysti kysyä, että mikä siinä on niin pahaa, jos joku haluaa olla ystävällinen ja sosiaalinen? No se, että minä en halunnut olla ystävällinen ja sosiaalinen. Jos olisin halunnut, olisin voinut mennä harrastusporukkaan. Nykyisin saan olla melko rauhassa, joten en koe tarvitsevani pelkästään naisille suunnattuja saleja.

Silti on täysin ymmärrettävää, jos joku ei halua treenata vastakkaisen sukupuolen arvioivan katseen alla, oli katse sitten kuinka asiallinen tahansa, todellinen tai kuviteltu. Vain miehille suunnattuja saleja ei taida olla, enkä tiedä, missä määrin miehet sellaista kaipaisivat. Mutta en usko, että vain naiset tuntevat epävarmuutta katseen kohteena olemisesta.

Vain omalle sukupuolelle suunnattu sali ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö joku voisi katsella treenaajaa sillä silmällä. Entä mille salille tai mihin tapahtumaan pääsee hän, jonka sukupuoli on jotain muuta kuin se, mitä ulkonäkö tai henkilötunnus sanoo?

Vaikka ihmisten niputtaminen sukupuolen alle tuntuu hölmöltä, on silti naisten puolikkaalle osallistuminen minusta hauska ajatus. Menisin mielelläni myös tsemppaamaan miesten puolimaratonille ja voisin huudella jotain maalissa saa kaljaa ja makkaraa -tyyppisiä juttuja. Siitä huolimatta, että vastaava tsemppilause sopisi minullekin kannustimeksi, enkä ajattele kaikkien miesten olevan oluen ja lihajalosteiden ystäviä.

Mitä mieltä olet? Onko mitään järkeä jakaa juoksutapahtumia tai kuntosaleja sukupuolen mukaan? Onko se hauskaa tai tarpeellista vai urpo muinaisjäänne?

***

I’m, about to attend women only halfmarathon. I think it’s a fun idea, and I just love that runners won’t get a medal but a necklace. But is that a dated concept to have women only -races?