Terveisiä viime vuosituhannelta! Tällainen juttu tällä otsikolla olisi voinut olla treeniblogissa 90-luvun puolella, jos silloin olisi treeniblogeja ollut. En toki ollut testaamassa lajia ummikkona, vaan polkenut paikallani jo joskus vuonna 2002. Mutta sen jälkeen olen ollut pelkästään eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä…tai noh, enpä tiedä.

Osallistuin Fixin spinnailua ja keskivartalotreeniä yhdistävälle x-bike & core -tunnille (mikä ero on bikellä ja x-bikellä jäi arvoitukseksi, toivon mukaan jälkimmäinen liittyy jollain tavalla hallituksen salaliittoon ja avaruusolioihin). Ensin raijaittiin pyörät verhon takaa piilosta keskelle jumppasalia, mistä olin vähän että ai täällä ei ole spinningsalia erikseen ei ole hyvä tämä valivali. Sitten pienen (liian pienen) säätämisen jälkeen hypättiin satulaan. Liian pienen siinä mielessä, että en tajunnut, että myös ohjaustangon korkeutta olisi voinut säätää. Enkä viitsinyt enää loikata pois kyydistä vaikka asento oli epämukava. Mutta olipahan autenttisempi, minähän ajaisin mieluiten mummopyörää, jossa ohjaustanko on hartioitteni korkeudella…

Polkeminen aloitettiin pienellä lämmittelyllä, jonka jälkeen teimme sekä spurtteja että ”ylämäkiosuuksia” vastusta lisäämällä. Intervallityyppinen tunti siis. Vastuksen säätäminen oli hieman sähläystä, ja huomasin, että tuppasin säästelemään hieman voimia koko ajan. Ehkä siksi, että olen viime aikoina tottunut tekemään pääasiassa peruskestävyystreeniä. Tai siksi, että kaikki raskas on alkanut tuntumaan jotenkin liian raskaalta.

Kuva Wikipediasta.

Pienestä lepsuilusta huolimatta spinnailu oli yllättävän rankkaa ja noin puolituntinen pätkä tuntui aika pitkältä. Siihen tosin saattui vaikuttaa pyörän epämukavuus ja se, että jouduin varomaan jalkaani kun en ollut ihan varma miten se polkemisen ottaisi. Kyllä siinä mielessä kävi, että ei herranen aika mikään 180 kilometriä ole mahdollista vaikka treenaisin 25 vuotta!

Ohjaaja oli oikein kannustava, ja treeni oli selvästi paljon tehokkaampi kuin mitä itsekseen saisi tehtyä. Olen tosi huono ottamaan mitään uusia juttuja vakituisesti treenilukkariini, mutta yritän kaivaa sinne spinningille sopivan kolon. Jos sitä triathloniakin joskus meinaa… Vielä kun vaan löytäisin jostain suht lähistöltä pitkiä (60-90 min.) spinningtunteja, joille pääsisin ilman sitoutumista kahden vuoden jäsenyyteen tai vastaavaan. Vinkkejä otetaan vastaan!

Ai mutta! Tämähän oli x-bike & core! Keskivartaloliikkeitä tehtiin vartin ajan. Ohjelma koostui erilaisista vatsa- ja selkäliikkeistä, ja sekin yllätti rankkuudellaan. Vatsalihakseni ovat varmasti keskivertoa paremmassa kunnossa, mutta aika hätää kärsimässä siellä olin. Eipä tule niitäkään yksin yhtä tehokkaasti tehtyä. Kamala ryhmäpaine tulee, eikä kehtaa jäädä pötköttämään sinne, että nyt ei irtoa.

Kokonaisuutena tämä ryhmäliikuntatunti yllätti rankkuudellaan. Viimeiset kokemukseni ohjatuista jumppatuntityyppisistä ratkaisuista ovat näytetunteja lukuun ottamatta erään jo edesmenneen LadyLine-keskuksen tunneilta. Niillä ei tupannut tulla edes hiki. En myöskään muistanut, että ohjaajan tsempillä olisi niin iso vaikutus!

Mene jos: Haluat simppelin, tehokkaan treenin ilman pelkoa sekoamisesta askeleista tai rytmistä.

Pue: Normaalit sisäliikuntavaatteet ja -kengät.

Hardcoreille vielä vinkkaus sanaparista animal spin. Jos haaveksit triathlonista, niin tuo on kuulemma se juttu. Kokeilen itsekin heti, kun onnistun jotenkin tunkemaan itseni johonkin ryhmään (ja saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta).

***

I was on a spinning class first time in about ten years. It was surprisingly hard and despite the bike being really uncomfortable, I liked it too!