Yhteistyössä Vierumäki.

Lomailimme pääsiäisenä Vierumäellä. Yksi syy lomakohteen valintaan oli se, että Vierumäellä oli pyhinä auki Flowpark, eli puiden varaan viritetty kiipeily- tai tehtävärata. Sää suosi jo tuolloin, ja pääsimme ratoja testaamaan, vaikka varsinaisesti puisto aukeaa kesäkaudeksi vappuna. Viralliset avajaiset pidetään 1.5., jolloin otetaan myös käyttöön kaksi ihan uutta rataa.

Itse testasin Turun Flowparkia jo viime kesänä. Tällä kertaa oli tarkoitus viedä lapset kokeilemaan puissa kiipeilyä.

Vierumäen Flowparkissa on useampi, vaikeustasoltaan erilainen rata. Alle 120 senttisille sopivat kaksi lasten rataa, sitä pidemmät pääsivät halutessaan myös haastavimmille osuuksille. Vaikein reitti latvustossa vaikutti sen tasoiselta, että sen suorittaja saa olla jo melkoinen viidakon Ykä! Ratojen lisäksi puistosta löytyi pitkä liuku vaijerin varassa. Siirtymiset puiden välillä tehdään vaijerien, köysien, kiipeilyseinien, tynnyrien, verkkojen ja jopa liukuun viritetyn skeittilaudan avulla.

Ennen kiipeilemään pääsyä puiston henkilökunta ohjeistaa turvallisuusasioissa, ja puiden latvoissa kekkalontia varten pukeudutaan turvavaljaisiin ja kypäriin. Vastaanotosta voi ostaa myös hanskat, joilla on mukavampi pitää vaijerista kiinni. Ensimmäisenä tulee suorittaa testirata, jossa harjoitellaan valjaiden käyttöä.

Lasten kanssa kannattaa varata riittävästi aikaa siihen, että he opettelevat käyttämään valjaiden kiinnitysmekanismia – ainakin kohmeisilla sormilla se oli hitaanlaista. Testiradan jälkeen pääsee sitten haluamansa tasoiselle reitille ylös, tai vähän alemmas jos on korkeanpaikankammoinen kuten minä! Järkiperäisesti ajatellen radoilla ei tarvitse pelätä. Lukitusmekanismissa on tuplavarmistus, ja mikäli radalta luiskahtaisi, jäisi varmasti turvallisesti ilmaan killumaan.

Meillä kuusivuotias (ja alle 120 senttinen) ei ollut radoista kovin innoissaan. Se tosin saattoi johtua siitä, arvioimme sään väärin ja hänellä oli turhan vähän vaatetta päällä. Isompi sen sijaan tykkäsi kovasti, varsinkin siitä pitkästä liu’usta! Luiku oli yleisestikin lasten suosiossa, siihen sai jonotella tovin innokkaiden (ja erittäin kannustavien) kymmenvuotiaiden ympäröimänä.

Kaikkein eniten puistoon hullaantui kuitenkin perheen Tarzan. Hän oletti, että kyseessä on täysin ”leikkipaikka”, ja se tuli yllätyksenä, että Flowparkissa sai jopa treenattua. Vaativimmat radat olivat fyysisesti haastavia, eikä niiden vaikeus perustunut pelkästään yläilmoissa killumiseen. Joissain paikoin oli kesken reittiä mahdollista valita helpompi tai vaikeampi etenemisvaihtoehto.

Vierumäen Flowparkiin pääsee kiipeilemään myös ihan päiväreissulla, ja lisäksi tietysti lomailun ohella. Puistoon kannattaa varata ihan reilusti aikaa, sillä yhdenkin radan suorittaminen vie kotvan, ja ainakin meidän porukka halusi koluta samoja useamman kerran. Flowparkin ranneke on voimassa niin kauan kuin ei poistu alueelta, joten syömiset ja muut aikataulut kannattaa suunnitella etukäteen.

Kaltaiseni korkeanpaikankammoinenkin pärjää Flowparkissa matalampien ratojen parissa, mutta jos ei yhtään yläilmoihin uskaltaudu, jää aika iso osa puistosta kokematta. Liikuntaloman osaksi puisto on hauskaa vaihtelua, ja noin kouluikäiset lapset tuntuivat tykkäävän siitä kovasti. Lapsiperheiden lisäksi tällainen seikkailupuisto on kiva kohde esimerkiksi polttariporukoille.

Tässä vielä pyrin urhoollisesti valloittamaan kiipeilypuiston kaikkein haastavinta rataa:

Ja näin siinä sitten kävi:

Vierumäki tarjosi sisäänpääsymme Flowparkiin sekä majoituksemme.

***

We visited Flowpark at Vierumäki. I’m not a big fan of heights, but my spouse and kid had a lot of fun climbing and hanging around the trees.