I like big butts and I can not lie

Oletteko nähneet Sloggin uudet hanurimainokset? Ne, joissa mainostetaan Sloggi Invisibleä, ”huomaamatonta alusasuasi”. Ai ette tienneet mitä niissä mainostetaan? En minäkään, nyt tuosta alta luin.

Mainoshan ei ole huomaamaton vaikka kalsongit olisivatkin:

3WwB4OS.jpg

Kuva varastettu anonyymiltä äidiltä vauvapalstalla.

Ainakaan Helsingissä tältä kuvalta on tuskin voinut välttyä. Kyseinen otos on metron liukuportaista, lisäksi näitä takamuksia saa ihailla ainakin raitiovaunujen ovissa. Molemmissa mainokset ovat sopivalla katselukorkeudella ja riittävän kokoisia: kankku kertaa kankku täyttää abauttiarallaa neliömetrin.

Ja sehän on hienoa se! Kummasti piristää mieltä, kun näkee minimaaliseen määrään pitsiä verhotut pakarat killumassa silmien edessä raahautuessaan väsyneenä töistä kotiin. Aamulla päivä alkaa mukavasti kun lapsia ratikkaan paimentaessa voi ihailla ovessa tarjolla olevaa takamusta.

Mutta sehän on selvää, että tämmöisestä kaikenmaailman femakot raivostuvat. Itse kävin varastamassa tuon valokuvan vauvapalstalta, siellä kuulkaa siiderivalaat veuhkasivat, että naisen halveeraamista tämmöinen. Mutta niinhän se on, että ei pepun pilkahduksesta närkästy muu kuin sellainen, jonka oma persaus ei mahdu pikku pitsipöksyihin. Samat emakot ne haluavat kieltää missikisat ja pornolehdet.

Kaikkea ollaan kieltämässä, ja se johtuu pelkästään kateudesta! Jos ei ole eukoilla sellaista itsekuria etteivät söisi itsellään hehtaaripersettä, ja sitten kukaan muu ei saisi sellaista näyttää. Ihan omasta tahdostaan ja rahaa tienaamassa tuokin takapuoli tuossa on, mikä siinä on muka väärin? Siitähän ne akat ahdistuvat, kun miehet kyttäävät mieluummin mallin berberiä kuin heidän!

Siinä ei ole mitään pahaa, että katukuvassa näkyy vähän paljasta pintaa 😉 Seksinvastaiset ja elämänkielteiset vanhatpiiat vaativat kohta kaikille burkhaa päälle. Ihmisen vartalo on kaunis, ei sitä tarvitse peittää! Millä muulla sitä voitaisiin alusvaatteita myydä kuin sellaisella kuvalla, jossa mallilla on alusvaatteet, kysyn vaan? Jos joku niissä pornoa näkee, niin sehän kertoo vain siitä mitä itse miettii!

Sitten ovat nämä eikö kukaan ajattele lapsia -tyypit. Lasten on hyvä oppia reaaliteetit, naiset tahtovat tuollaisen pyllyn ja miehet tahtovat naisen jolla on tuollainen pylly. Mitä sitä valehtelemaan, näin se maailma pyörii. Ja oletteko katsoneet sitä Instagrammia? Siellä ovat tytöt kymmenestä vuodesta alkaen ihan samanlaisissa kuvissa. Verissä se niillä on, eikä mitään median vaikutusta tai muuta salaliittoteoriaa.

Sehän on selvä että tämmöinen mainos toimii. Jää mieleen ja herättää keskustelua. Naiset ostavat Sloggit kun ajattelevat, että nyt se näyttää omakin peräsin tuolta. Miehet ostavat lahjaksi naiselle, josko vaikka näkisi vähän kyykkyviulua kotonakin…

Pelkästään positiivinen juttu, että tällaisia mainoksia on, saisi olla enemmänkin! Miehille silmäniloa ja naisille motivaatiota! Ja flirttiä katukuvaan 😉

sloggi perse

Liekö konsertissa luvassa hanurimusiikkia? Eikun konsttissa sori. Kuva Sloggin Facebookista.

Noniinjoo. Tämmöisillä perusteluillahan sitä vastataan, kun joku kehtaa arvostella sitä, että julkisella kulkuvälineellä liikkuessa lävähtää naaman eteen telkkarin kokoinen kuva läpinäkyvään hiutulaan verhotusta pakaraparista. Eivätkä nuo ihan totaaliurpoja perusteluja olekaan: iso osa väestöstä osittain sukupuolesta riippumatta katselee nuorten naiset nätinmuotoisia takamuksia oikein mielellään. Otsikkonikaan ei ole vitsi, vaan kuulun edellämainittuun joukkoon.

Uskon myös, että Sloggin mallistosta löytyy pitsihepenet, johon oma ahterini mahtuu, ja koen olevani ihan riittävän lähellä kyseistä persemallia jos otan ja heitän slaavikyykyn kyseiset pöksyt jalassa. (En tosin kestä ajatusta siitä, miten syvälle aunukseen nuo ovat kaivautuneet kun kyykystä nousee.)

Mutta semmoista nyt ihan tosissani mietin, että onko pelkällä pitsillä peitetyn persiin (jonka alla vielä sattuu olemaan melkoisen vihjailevat korkokengät) paikka todella ratikan ovessa tai metron liukuportaissa? En vastusta vähäpukeisuutta vaatemainoksissa, varsinkaan alusvaatemainoksissa, mutta on hieman eri asia jos eukko koketeeraa mutkalle vääntyneenä Gloria-lehdessä tai seisoskelee reippaassa ryhdissä Anttilan kuvastossa. Ja onhan se niinkin, että sillä on porno mielessä joka eka sanoo, mutta yhtä totta ovat ne konnotaatiot, jota liitämme pieniin pitsipöksyihin ja stilettikorkoihin. Ehkä seksismikin on katsojan silmissä: ei alusvaatetta voi pilkkihaalari päällä mainostaa, ja aktiivinenhan tuo akka on, kiireisissä pukeutumispuuhissaan.

Sekä semmoista, että kun googlasin tuota kuvaa, päädyin jo mainitsemaani vauvapalstakeskusteluun: Siinä aloittaja mietti, että eikö näistä tehty joskus jotain valituksia? Kyllä tehtiin. Muistanpa joidenkin vuosien takaa kampanjan, jossa kehotettiin lähettämään riisinjyviä Henkkamaukan toimistolle, jotta nämä keittäisivät joulupuurot nälkäisen näköisille malleilensa. Kuulostaa muuten vähän ilkeältä touhulta näin jälkikäteen, mutta muistatteko, että joskus oli aika, jolloin paljas peppu hätkähdytti jotkakuta, aika jolloin kankkuwau ei tursunnut silmille joka tuutista?

On helppo tukahduttaa keskustelu toteamalla, että kaiva ne pitsipöksyt sieltä hiertämästä ja rentoudu. Mutta minä en halua olla niin rento, että läpikuultavien hepenien, puolialastoman tarakan ja kiikkerien korkojen kombo ei enää jaksa kiinnostaa. Jos tällainen kuvasto muuttuu niin yleiseksi, että siitä voisi painattaa tapetin, millä tavalla se on kenenkään etu?

***

Sloggi Invisible. The knickers that get stuck in between your buttocks. Love the ad, btw.

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Ajattelin tänään

Puolimaraton @Tampere maraton

Kyllä pääsi yllättämään puolimaraton Tampereella! Se oli ensimmäinen puolikas tänä vuonna, johon lähdin edes suunnilleen tosissani. Toukokuun HCR oli tarkoitus keskeyttää, ja lopulta hölkkäilin sen läpi toiseksi huonoimmalla ajallani ikinä, ja kesäkuisessa HHM:ssa olin mukana jäniksenä.

Kovin kummoista tulosta en Tampere maratonin puolikkaalta odottanut. Juoksutreenit ovat olleet suunnilleen nollassa tammikuun lopusta lähtien jalan oikuttelun takia. Pari hassua lenkkiä on tullut juostua, sellaista neljää kilometriä kerralla ja ehkä jollain reilun seitsemän minuutin kilsavauhdilla. Tästä huolimatta juoksin sekä Terässiassa että Helsinki City Triathlonissa yllättävän kovaa. Siis en kovaa ollenkaan, mutta sekä tasooni että treenaamattomuuteeni nähden hyvin. Kolmisen viikoa riivanneen flunssan jämät epäilyttivät, enkä tiennyt yhtään mitä odottaa.

P9011545.JPG

Mitali oli tosi hieno!

Lähdin Tampereelle aamulla bussilla, ja nukuin koko matkan. Onneksi kisapaketin sai aivan linja-autoaseman vierestä Koskikeskuksesta, kun olin vähän pöllämystyneenä perillä. Myös vaatteidenvaihto ja startti (sekä maali) olivat samoilla nurkilla Ratinan stadionilla, joten siirtymisiin ei mennyt aikaa, eikä tarvinnut palloilla eksyneenä ympäriinsä.

Stadionilla oli hyvin pukuhuonetilaa ja vessoja olisi riittänyt paljon suurempaankin tapahtumaan, mikä oli todella positiivinen yllätys, yleensähän lähtöä odotellessa eniten aikaa menee vessajonossa hätääntyneenä kelloa vilkuillen.

Lähdössä tuntui jotenkin siltä, että en oikeastaan tullut ajatelleeksi mitä olen tekemässä. Kai nämä vaan arkipäiväistyvät vähitellen, ja ehkä se on hyväkin, että ei koko aikaa panikoi hullun lailla. Silti mietin, että mitä järkeä oli lähteä harjoittelematta puolikkaalle.

Jotta pysyisin vähän tolkussa vauhdistani, käytin mobiilisovellusta ajan ja matkan mittaamiseen. Se vain, että olin laittanut sen päälle jo ennen lähtöäni, joten sen antamasta keskiarvovauhdista ei saanut tolkkua. Juoksu kulki yllättävän hyvin, vaikka matkan pituus vähän ahdisti. Yritin olla ajattelematta sitä, etten ollut treenannut käytännössä kahdeksaan kuukauteen, mutta väkisin se hiipi mieleen. Tuntui, että kaikki muut osallistujat kirmasivat kevyesti ohitse.

Vähän myöhemmin se ei haitannut, nauratti vain kun noin kahdeksassa kilometrissä 3:30 jänis seuraajineen tuli ja meni hirveää vauhtia. Kympin kohdalle tulin omien mittalaitteitteni mukaan vähän vajaassa tunnissa: tulospalvelun kympin väliaika oli yli tunnin, mutta mielestäni ne matot kyllä olivat puolimatkassa.

Toinen kierros kuumotti hieman, mutta lähti silti ihan mukavasti liikkeelle. Jossakin 14 kilometrin kohdalla puhelimeni alkoi soida jatkuvalla syötöllä, ja lopulta päädyin vastaamaan siihen jotta häiriköinti loppuisi. Seuraavan kilometrin jolkotinkin keskustellen ensin aikuisten limpparia nauttineiden asiakkaiden kanssa (joiden mielestä ei ollut lainkaan outoa, että olin ihan hengästynyt) ja sitten työkaveria tilanteesta informoiden. Oli varmaan sellainen olo kuin Stubbilla!

Huomasin, että jostain syystä tämä tapahtuma virkisti minua kovasti, ja juoksu tuntui paljon kevyemmältä. Sitten tajusin, että puhelimessa roikkuminen oli katkaissut juoksusovelluksen toiminnan, eikä robottimainen nainen enää ilmoittanut väliaikojani. Olen aiemminkin huomannut, että vaikka lähtisin juoksemaan aikaa, lopahtaa kiinnostukseni jossain vaiheessa matkaa. Tälläkin kertaa puuhasta tuli mukavampaa kun lopetin ajan miettimisen.

17 kilometrin jälkeen aloin olla fyysisesti aika väsynyt, mutta juuri siinä vaiheessa olen yleensäkin uuvahtanut vaikka olisin treenannutkin. En siis pitänyt asiaa kovinkaan huolettavana. Akillesjänne ilmoitteli olemassaolostaan melko tiuhaan, ja aloin yhtäkkiä pelätä, että nyt se napsahtaa. Matkaa oli kuitekin niin vähän jäljellä, että mietin että kai se tämän verran kestää…

20 kilsan kyltti ilahdutti kovasti, olin jo aika väsynyt. En kuitenkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut pikkuisen kiristää tahtia. Maaliin saavuttuani piti ihan mennä istuskelemaan toviksi. Stadionin kellosta päättelin, että olin selviytynyt matkasta alle 2:10 ajassa, mikä oli melkoinen yllätys. Enkastakaan ei jääty kovin kauaksi, mikä ihmetyttää kovasti. En ole edes korvannut juoksua millään aerobisella, muuta kuin vesijuoksemalla kesällä, mutta en sitäkään ehtinyt tehdä kuin joitain kertoja!

Päivälle osui erinomainen sää, ja reitti oli oikein kiva juostava, mitkä varmasti selittävät osaltaan. Tykkään myös juosta luuppia, jostain syystä se kakkoskierros tuntuu aina ensimmäistä lyhyemmältä! Reitti oli tosiaan tasainen, matkalla oli vain pari ylämäkeä ja niiden vastapainoksi muun muassa tosi pitkä, mukava myötäle. Maisemat olivat oikein kivat, iso osa reitistä meni veden äärellä ja puistomaisilla alueilla. Tapahtumassa oli siis sekä kokonainen että puolikas ja lisäksi kympin juoksu ja maratonviesti. Maraton lähti ensin ja puolikas myöhemmin perään, mikä on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa ne kisat, joissa on molemmat matkat.

Kokonaisuutena Tampere maratonista jäi todella positiivinen vaikutelma. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, kaikki toimi ja vapaaehtoiset olivat erittäin mukavia. Reitin varrella olleet toimitsijat kannustivat innokkaasti, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ja maalissa sai kahvia ja pullaa!

Kuva 3.png

Hehkutin Facebookn chatissakin.

Oli siis kaikin puolin onnistunut reissu puolikkaalle Tampereelle! Mutta edelleen ihmetyttää, miten on mahdollista se, etteivät kuntoni ja vauhtini ole rapistuneet käytännössä laisinkaan? Hieman tässä miettii myös, onko treenaamisella aikaisemmin ollut mitään merkitystä, kun treenaamattomuudella ei tunnu olevan! Kerta kaikkisen mystistä. Jälkikäteen treenitauon kyllä huomasi: jalkani ovat olleet tosi kipeät, tyyliin sellaiset kuin ihka ensimmäisen puolikkaan jälkeen…

 

P.S. Sinä lukijani, joka tulit moikkaamaan maalissa, Elisahan se oli? Tsemppiä Berliiniin, selviät siitä ihan varmasti!!!

 

Osallistuin tapahtumaan Tampere maratonin kustannuksella.

***

I ran half marathon in Tampere and was very surprised how well it went despite my training pause. The race was very well organized and the route nice and fast with beautiful views. I can warmly recommend Tampere maraton!

Hyvinvointi Liikunta Matkat Suosittelen