Tänään on 14 päivää sokeritonta elämää takana ja ai vitsit, on ollut paljon helpompaa kuin etukäteen ajattelin. Ihan helppoa suorastaan (paitsi pari päivää sitten, kun pikkuveljeni söi juustonaksuja vieressäni…). Fiilis kehossani on todella hyvä, tosin jos antaisin itselleni luvan ajatella kaikkea keinotekoista makeaa, niin alkaisi kyllä tehdä myös mieli. Mutta i-ha-naa, hampaiden vihlominen loppui heti […]

Eilen minulla oli vapaapäivä ja olin sopinut meneväni äidin kanssa keräämään viimeiset marjat pois siirtolapuutarhalta. Olikin aivan upea sää ja siellä marjapuskien lomassa, tuulelta suojassa, tuntui vielä kesältä. Kerättiin kipot täyteen pensasmustikoita ja karhunvatukoita, olen kyllä niin kiitollinen, että isovanhemmat kasvattavat koko suvulle marjoja ja vihanneksia. Niin arvokasta saada lähiruokaa, vaikka asuu kaupungissa. Päätimme poiketa […]

  Aina, aina ennen matkan loppua ja etenkin viimeisenä päivänä minun on erittäin vaikea pitää itseäni kasassa, koska en vain halua loman, matkan ja lämmön loppuvan. Vaikka kotona on ihanaa ja Helsinki rakas, tämmöiset muutokset ja arkeen paluu iskee aina todella voimakkaasti. Yritän aina selitellä ja helpottaa oloani juurikin klassisilla järkisyillä: ihanaa kun saa nukkua omassa sängyssä, vihdoin […]

Syyskuun ensimmäisenä en työpäivän jälkeen saa täysin kiinni siitä hetkessä, jossa olen. Pää karkailee sinne tänne, työasioihin, lentolippuihin, häälahjoihin, kauppalistaan, pyykkeihin. Lähdemme metsään. Näen toisen kerran tänä syksynä kellastuneita koivunlehtiä, ehkä viidesosa lehdistä on vasta antautunut syksylle. Vihreys on silti valtoimenaan, imen sen satoja sävyjä mieleeni ja soluihini. Aurinko on lämmin – kiitos, että ensimmäinen […]

Hyvästelen valkoisen sokerin (+ muut herkut) kolmeksikymmeneksi päiväksi, eikä minua kyllä rehellisesti sanottuna huvittaisi ollenkaan. Kuitenkin, minulla on viime aikoina mennyt herkuttelut aivan yli. Syön terveellisesti, mutta iltaisin iskee aina napostelutarve. Olin muutama vuosi sitten saanut tämän tavan kuriin, mutta se on pahentunut aivan uusiin ulottuvuuksiin viimeisen parin vuoden aikana. Jään todella helposti riippuvaiseksi valkoisesta sokerista […]

Vielä hetki sitten kuuntelin Terhi Kokkosen ääntä ja sanoja ”- – huomenna vaihtuu elokuuksi – -”, mutta ylihuomenna onkin jo syyskuu. Ai että. Havahduin tänään oikein kunnon tömäyksellä loppu-elokuuhun ja ilmoittauduin läsnäolevaksi yliopiston syyslukukaudelle. Samalla sisäistin, että meidän tulee olla noin kuukauden päästä lentokoneessa matkalla Kaliforniaan, eikä meillä ole vielä edes lentolippuja. Miten voikin tasaisin väliajoin […]

Viime viikolla olen toiminut autonkuljettajana äitini Saksasta lentäneelle parhaalle ystävälle ja tämän lapsille. Se tarkoitti sitä, että olen istunut autossa ja etenkin ratin takana enemmän kuin koskaan ja minulle ehti jo muodostua uusi ihana autoilurutiini. Sen jälkeen, kun olen kyydinnyt ihmisiä sinne ja tänne ja tulen vihdoin omaan parkkiruutuun, jään istumaan lämpimään autoon. En ole […]

Meidän kaksiossa on nukuttu pitkään, katsottu kaikki InstaStoryt peiton alta ja ryömitty hieman vastahakoisesti keittiöön aamupalalle, samalla nauttien mahdollisuudesta olla näin laiska vapaapäivänä. Jupiter tuhisee edelleen, mokomalla on sunnuntaifiilikset joka ikinen päivä. Eilen oli hauskaa käväistä Kallio Block Partyssa, vaikka missasinkin ainoan bändin (Ursus Factoryn), jonka olisin halunnut nähdä. Kuitenkin, tuollaisten suurten tapahtumien yhteisöllinen meininki […]

– kun kuukauden vararikon olon jälkeen saat ensimmäisen palkkasi ja menet kauppaan ostamaan kaikkia vähän tyyriimpiä herkkujasi, kuten avokadoa, pähkinöitä sekä Tötterön aika jännää jäätelöä – yrttiöljyn tekeminen ja lisääminen aika lailla kaikkeen ruokaan. – lenkkeily metsässä aurinkoisena aamuna… – … sekä ilman tuoksu ja pyöräily samassa metsässä sateen jälkeen – kaksi litraa makeita herneitä paperipussissa […]

Haluaisin sanoa, että kävimme meidän jo perinteeksi muodostuneella telttareissulla Espoon saaristossa, vaikka tämä olikin itse asiassa vasta toinen matka kyseiseen paikkaan. Tänne on vain niin helppo tulla ja olla, että matkasta muodostuu välttämättä elämää suurempi kokemus, kuten aina, kun nukkuu tähtien alla.  Ajoimme automme Espoon Otarantaan ja odotimme laivaa saapuvaksi muiden ulkoilmaihmisten kanssa. Opiskelijana kahdella […]