tuomitsevuus vegaanipiireissä

77638C95-0E7B-4BFE-86D3-441C61A4F3A2.jpegLuin eilen Ylen julkaiseman artikkelin nuorten erityisruokavalioista ja vaikka voisin keskustella hetken laihduttamisesta, kiinnitin huomioni pieneen mainintaan tytöstä, joka aloitti vegaaniruokavalion sen trendikkyyden vuoksi ja lopetti, koska se oli liian hankalaa. 

Nuoret, rakkaat, ihan kaikenikäiset vegaanit, entiset ja tulevat sellaiset.

Ei tarvitse olla ”kaikki tai ei mitään” -ihminen.

Vaikka aloitatte vegaani-ruokavalion trendin vuoksi, yrittäkää sisäistää syyt valinnan taustalla – miksi vegaanit ovat jättäneet pois ne eläinperäiset tuotteet. Ja sen jälkeen, jos kertaheitolla tehty päätös veganismista on liian suuri (varsinkin vielä kotona asuville, minulle tämä olisi ollut aivan mahdotonta), miettikää, jos voisitte edetä pikkuhiljaa. Esimerkiksi elämä ilman punaista lihaa on aivan järjettömän suuri teko eläimille, maailmalle ja omalle terveydellenne.

Lokerointi (ja yleistäminen) on ihmisille luonnollinen tapa hahmottaa maailmaa, mutta usein se voi olla myös harhaanjohtavaa. Nykyään erilaisille kasvissyöjille on monta erilaista termiä ja vaikka kasvissyöjä oikeasti tarkoittaa ihmistä, joka syö pelkkiä kasvikunnan tuotteita, arjessa (ja ravintoloissa) kasvissyöntiin lasketaan usein kuuluvaksi myös maitotuotteet ja kananmuna. Siksi puhun tässä veganismista.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa tapaa, jolla vegaanipiireissä keskustellaan ja kuinka vegaaniruokavalion suhteen on pakko mahtua tähän yhteen pieneen muottiin, josta ei saa lipsua. Puhutaan repsahduksista, ikään kuin tämä olisi jonkinlainen dieetti, eikä elämäntapa. Ja ymmärrän sen, että eläimettömään elämäntapaan eivät kuulu eläinperäiset tuotteet, mutta eikö rakastava ilmapiiri olisi tärkeämpi, kuin tämän repsahduksen aiheuttama mielipaha? Vegaaniruokavalio voisi olla myös helpommin lähestyttävämpi, jos sitä ei ympäröisi kilpailullisuus ja jonkinlainen fanaattisuus. Minusta olisi ihana keksiä jokin uusi nimitys ihmiselle, joka ei halua käyttää eläinperäisiä tuotteita, mutta vielä vähemmän haluaa satuttaa itseään stressillä ja itsensä ruoskinnalla, että syö silloin tällöin jotain kiellettyä. Ei tarvitsisi pelätä jäävänsä ”kiinni” ja saavan läksytystä, vaikka on tehnyt jo valtavan harppauksen eteenpäin ekologisempaan ja eettisempään ruokailuun. 95% -kasvisruokavalio voisi helposti toteutua 100% -veganismina, jos ei tarvitsisi stressata siitä, että tekee jotain väärin. Ja kaiken kaikkiaan, maailman kannalta olisi parempi, jos kaikki olisivat vapaamielisiä vegaaneja, eikä että kourallinen ihmisiä olisivat ehdottomia vegaaneja.

En ole vegaani, mutta pyrin syömään mahdollisimman vähän mitään eläinperäistä. Voisin helposti päättää heittää menemään veganismiin ”pyrkimisen” satunnaisen Snickersin tähden. Eikö olisi surullista, jos en tuntisi olevani tervetullut vegaaniyhteisöön, koska syön yhden suklaapatukan kuukaudessa? Saattaa mennä hetki, ennen kuin löytää esimerkiksi ihanan vegaanisen ichoc-hasselpähkinäsuklaan. Ei kaikkia tottumuksiaan voi muuttaa kerralla, varsinkaan maailmassa, joka on rakennettu sekasyöjille. Hidas, omaan tahtiin tapahtuva kehitys on yleensä myös pitkäkestoisin.

Ja voi hyvin olla, että jonakin päivänä lähitulevaisuudessa en halua mitään näistä nykyisistä paheistani ja kasvan täysvegaaniksi, kuten olen kasvanut nykyisyyteen yhdeksän vuoden lacto-ovo-pesco-vegetaristina olon jälkeen. Miksi tallata niitä, jotka ovat matkalla kohti parempaa? Tukekaa, rakastakaa, sivistäkää. Antakaa heille tilaa olla ja oppia, haluta olla vegaani koko sydämestä, tuntematta pilkkaa ”oikeilta vegaaneilta” ja häpeää epäonnistumisesta. Koska me kaikki teemme tämän päätöksen rakkaudesta – rakkaudesta eläimiä, ympäristöä ja itseämme kohtaan.

Rakkaudella,
GG

 

Jos haluat, seuraa Bloglovinissa tai paina sydäntä <3

Kommentit (24)
  1. Mua ärsyttää nämä oman elämänsä sankarivegaanit niin valtavasti. Mua ärsyttää juuri tuo keskinäinen kilpailu ja glorian kiillotus, että kuka on parempi vegaani ja miten on ihan pöyristyttävää jos otti vaikka lasillisen valkkaria KUN SE EI OO VEGAANISTA!!!11 On ylipäänsä typerää kategorioida ruokavaliotaan tosi puritaanisti, sä oot vegaani, sä oot vegetaristi, sä oot lakto-ovo-vegaani.Yhteistä näillä on se että sillä omalla eläimiäpelastavalla ruokailutavalla ja/tai elämäntavalla nostaa itsensä muiden yläpuolelle, paremmaksi ihmiseksi ja sieltä käsin sitten kivittää muiden syömätapoja, elämäntapaa, ammattia tai kulttuuria.

    Purismi on aina huonoa. Mun nahkakengät kestävät pidempään kuin muovikengät, mun nahkatakki on varmaan 10 vuotta vanha ja edelleen täysin toimintakuntoinen. Villatakista ei irtoa pestessä mikromuovia vesistöön kuten keinokuiduista. Vaikka syön lihaa, pyrin siihen että liha tulee läheltä, eikä ruokavaliotani varten kaadeta kaukomaissa sademetsää jossa sitten lapsityövoimalla ilman työlainsäädäntöä jotta se voidaan prosessoida ja lennättää tänne syötäväksi. Yllättävän iso hiilijalanjälki siitäkin tulee. Mutta mun on ihan turha puhua yksityisautoilijana hiilijalanjäljestä, jonka lisäksi vielä ratsastan joka on eläinrääkkäyksen kauhein muoto sitten turkistarhauksen kun hevoset pakotetaan lajinomaisten ominaisuuksien ja olosuhteiden vastaisesti tekemään asioita vasten sen tahtoa. Vaahtoaa se vegaani jolle on ihan ok pitää paria kissaa pienessä kerrostaloyksiössä syömässä vegaanisia raksuja ja hunajakin on mehiläisten hyväksikäyttöä…

    Point being: jos olet vegaani tai kasvissyöjä tai syöt vaikka pieniä kiviä, mutta anna nyt jumankauta muiden syödä ja elää elämäänsä lakien ja hyvien tapojen puitteissa miten ne haluaa 😀

  2. Juurikin tuo tuomitsevuus on suurin syy siihen miksi en edes harkitsisi vegaaniksi ryhtymistä, vaikka olisinkin kiinnostunut kasvisruokavaliosta. En vain halua olla tekemisissä tai muuten leimautua sellaiseen aatteeseen tai ryhmään joka on yhtä tuomitseva kuin millaisena veganismi näyttäytyy julkisuudessa tavalliselle sekasyöjälle. Tämä näyttäytyy minulle vegaanien tuomitsemisena sekasyöjien lihansyöntiä tai maitotuotteiden käyttöä kohtaan, mutta en ole tullut ajatelleeksi että vegaanit ovat yhtä tuomitsevia toisiaankin kohtaan. Toiseksi itse miellän kasvissyöjän ihmiseksi joka ei syö lihaa, mutta voi syödä maitotuotteita tai kalaa ja uskon että suurin osa ihmisistä käsittää asian samoin. Vegaanina pidän ihmistä joka ei syö tai käytä mitään eläinperäistä. Näyttää siltä että käsitteissä on sekavuutta siinä miten kukakin ymmärtää eri käsitteet.

    1. Tuo on niin niin surullista, että tähän on menty… Harmittaa niin paljon. Tuossa ylempänä jo kirjoitin, että minulle tuli mieleen kun lukiossa uusi tuttavani sanoi minun muuttaneen hänen käsityksensä kasvissyöjistä, sillä hän oli tiennyt vain semmoisia ruokahetken pilaavia syyllistäjiä, jotka latelevat faktoja tiskiin kun toinen syö ruokaansa. Olin niin otettu, sillä tiesin (ihan muusta elämänkokemuksesta), kuinka syytteleminen ja saarnaaminen saa aikaan vahvan vastareaktion. Sen jälkeen hän eli vuosia lihattomana; vapaus ja terve keskustelu toisen mielenkiinnosta, eikä tuputtaen vie pitkälle. 

      Nämä on niin kinkkisiä juttuja. Toisaalta mulle on yks hailee, miksi mä itseäni kutsun, mutta toimiakseen ympäröivässä maailmassa näitä käsitteitä todellakin tarvitaan. Ja nimenomaan, kasvissyöjän titteli nykyään tarkoittaa juuri tuota normielämässä, vaikka sen ”oikea määritelmä” ei sisällä maitotuotteita.

      Ihana kuulla, että sait jonkinlaisen uuden ajatuksen tekstistä (vaikka se ei kyllä ennakkoluuloisten silmissä vegaanien asemaa paranna :D). Tietystikään kaikki vegaanit eivät ole tuomitsevia, mutta jotenkin yleinen ilmapiiri on mitä on.
       
      Kiitos kun kommentoit ja ihanaa viikonloppua!
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *