Yuba-joella: leppäkerttujen keidas
Eräänä päivänä päätämme lähteä etsimään uutta paikkaa, jossa käydä uimassa Yuba-joen varrella.
On koordinaatit, pakatut eväät, pyyhkeet ja kirjat.
Automatkalla, noin kahdeksan minuuttia ennen kuin meidän pitäisi olla paikalla GPS:n mukaan, kiemurainen tie alkaa sukeltamaan alemmas ja alemmas korkeiden puiden syleilyyn. Olemme niin kiitollisia, että saimme ottaa käyttöön automaattivaihteisen auton kytkimellä kulkevan sijaan, ihan vain paluumatkaa ajatellen. Tie oli ehkä kolmenkymmenen asteen kulmassa pelkkää mäkeä, muutaman kilometrin ajan.
Pysäköimme auton, ylitämme korkean sillan toiselle puolelle jokea ja päätämme kävellä vasemmalle, jokea alavirtaan.
Valo säteilee paksujen lehtikerrosten välistä. Kasvillisuus joen läheisyydessä on aina niin ihanan hedelmällistä ja rehevää, verrattuna muuhun kuivuuden näivertämään valtioon.
Polulla vastaan kävelee kolme nuorta, jotka ovat kävelemässä takaisin autolleen. Tervehdimme ja he mainitsevat, että muutaman minuutin päästä törmäämme pieneen keitaaseen, jota ympäröi kymmenet ja kymmenet lentävät leppäkertut.
Näkymä on uskomaton. Vihreän lehvistön raoista näkyy pieniä pisteitä, lentämässä taivasta vasten.
Halusimme kävellä pienelle vesiputoukselle saakka, mutta se näytti olevan aika kuihtunut, joten laskeudumme rannalle eri kohdassa.
Vesi on kylmää, rantakivet lämpimiä.
J rakentaa kivitorneja, minä sukellan edestakaisin ja katson auringon katoavan puiden latvojen taakse.
Löydät blogin myös Instagramista.