Etelä-Amerikan suosikkini osa3: yllättävä Bolivia
Etelä-Amerikan reissuvinkit jatkuvat tänään upealla Bolivialla! Aikaisemmat Etelä-Amerikan reissuvinkit Peruun voit lukea täältä ja Argentiinaan ja Chileen täältä! 🙂
BOLIVIA
Ennen tätä reissua minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Boliviasta.Ei se hehkutetuin maa Etelä-Amerikassa. Onko siellä edes mitään erityistä? No nyt voin kertoa: ON! Muun muassa ihanan persoonallisen kauniita ja omalle kulttuurille sekä perinteilleen uskollisia ihmisiä, vaarallisia teitä, korkeita vuoria, ahkeria kaivostyöläisiä, flamingoja, laamoja, eri värisiä vesistöjä, kuumia lähteitä, mekot päällä taistelevia naisnyrkkeilijöitä sekä suola-aavikoita ja kaktus-saari. Riitäisikö ne näin alkuun?
Bolivian hallinnollinen pääkaupunki on La Paz, joka sijaitsee n.3,6kilometrin korkeudessa. Korkean ilmanalan vuoksi moni saa täällä (ja kaikkialla Boliviasssa, niinkuin allekirjoittanut) mm.päänsärkyä, huonovointisuutta ja väsymystä. Myös ihan hengittäminen on vähän hankalampaa näin korkealla, joten pari ensimmäistä päivää kannattaa ottaa todella rauhassa kävelytahtia hiljentää suosiolla. Kokalehdistä tehtävä tee auttaa myös näihin vaivoihin sekä apteekista saatavat tabletit.
Päivä La Pazissa oli kaunis ja lämmin ja tutustuimme kaupunkiin kävelemällä rauhaisaan tahtiin pitkin poikin ylös ja alas kiemurtelevia kapeita katuja. Kävimme katsastamassa muutamat markkinat ja puistot. Turistien keskuudessa erityisen suosittu on noitien tori, Mercado de las Brujas. Oli sunnuntai ja paikalliset pelasivat vähän joka puolella jalkapalloa, tottakai. Nuoret teinipojat halusivat ottaa kanssani (vaalea pitkä länkkäri) yhteiskuvia, joka oli huvittavaa ja suloista.
La Pazista käsin voi tehdä myös suositun päiväretken maailman vaarallisin tie (Yungas road) pyöräillen, mutta itseä se ei kiinnostanut. Sen sijaan olisin halunnut mennä katsomaan mekot päällä nyrkkeileviä naisia, mutta näytös oli vain pari kertaa viikossa eikä valitettavasti osunut siellä vietetyille päiville!
SUCRE, VALKOINEN KAUPUNKI
Sucre on täynnä eurooppalaisvaikutteista, usein valkoista,arkkitehtuuria ja saanut siitä lempinimensä valkoinen kaupunki. Sucressa onkin paljon erilaista arkkitehtuuria sulassa sovussa. Läheltä Sucrea löydettiin 90-luvulla laajin dinosaurusten jalanjälkien (lähes 5000!) esiintymä, johon voi käydä täältä käsin tutustumassa.
Tykkäsin Sucren kaupungista kovasti sen yleisen fiiliksen vuoksi. Kauniin arkkitehtuurin lisäksi kaupungin keskus plaza on eläväinen ja suosittu hengailupaikka, jossa on ihanaa kuunnella katusoittajia ja vain katsella paikallisia puuhissaan. He kun ovat todella persoonallisen kauniita ja monet pukeutuvat edelleen ihaniin perinteisiin asuihin. Sucre kuvastaa jotenkin juuri sitä mielikuvieni Etelä-Amerikkaa. 
Sucren lähellä on myös karun kaunista luontoa, jossa kävimme yhtenä päivänä patikoimassa.
KAIVOSKAUPUNKI POTOSI
Potosin kaupunki on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. 1500-luvulla se oli maailman rikkaimpia kaupunkeja suurien hopealöydöksien vuoksi. Yllä olevassa kuvassa kauppias pakkaa pussiin kokalehtiä, joita ostimme limsojen ja työvälineiden lisäksi kaivostyöläisilule tuliaisiksi. Kokalehdet pureskeltuina ja säilöttyinä poskeen piristävät ja vähentävät nälän tunnetta, joka pitkiä päiviä kaivoksissa tekeville työmiehille on kuulemma tarpeen.
Kaivoslouhokset sijaitsevat kaupungin yllä, 4800metrin korkeuteen nousevalla Cerro Ricolla (=rikas vuori). Poseerasimme tässä ryhmämme kanssa Cerro Ricolla innokkaina ja autuaan tietämättöminä tulevasta aseuraavasta parista tunnista.
Yläkuvassa oppaamme opastaa meitä etsimään arvokkaita hippusia. Alakuvassa kaksi työmiestä posket kokalehtiä täynnä.
Kaivosmiehillä on kaivoksen sisällä pieni hengailumesta, jossa on eräänlainen jumalpatsas louhosonnea varten sekä liuta tyhjiä kaljatölkkejä
Emme osallistuneet perinteiselle turistiretkelle vaan menimme yhden oppaan kanssa ainoana ryhmänä täyspäiväisesti pyörivään louhokseen, jossa kuljimme samoista super ahtaista koloista kuin työmiehetkin, kiipeilimme välillä vaarallisistakin paikoista ja juoksimme karkuun vauhdilla meitä lähestyviä tonneja painavia kaivoskärryjä. Mulla on ahtaanpaikankammo sekä kammo tälläisistä suljetuista ja korkeista tiloista, joten ylitin itseni monen monta kertaa että selvisin tämän reissun loppuun. En todellakaan tiennyt mihin olin lähtenyt kun extempore päätin lähteä tälle retkelle.
Valitettavasti louhoksista ei löydy enää samalla lailla hopeaa tai muutakaan kuin ennen vanhaan ja monet miehet raatavatkin kokalehtien voimalla ajoittain 10-16h päiviä saadakseen perheelleen hyvän tulon. Kaivostyöstä tienaa kuitenkin huomattavasti enemmän kuin mistään muusta työstä köyhässä Potosissa ja tämän vuoksi moni edelleen valitsee tämän ammatin. Mutta millä hinnalla: vuosittain muutamia kuolee kaivoksissa työonnettomuuksissa mutta suurin osa heistä kuolee jo 40-50vuotiaina siihen että keuhkot ovat niin täynnä kaivospölyä.
Sydämestä kouraisi ja itketti (kuten alakuvan silmistä ehkä huomaa) miettiä kaivosmiesten työpäiviä ja -oloja. Ja sitä miten erilaiset kortit elämään meille on annettu. Tämä vierailu oli todella avartava ja herättelevä, joten suosittelen kyllä.
Ja sitten tähän väliin parit kuvat laamoista, koska laamat nyt vaan ovat ihania ja saavat hyvälle tuulelle.
SALAR DE UYUNI, SUOLA-AAVIKKO
Nämä hassuttelukuvat ovat Salar de Uyunilta, maailman suurimmalta suola-aavikoilta. Kilometritolkulla jatkuva aavikko mahdollistaa tälläiset hauskat perspektiivillä ja kokoeroilla leikkimiset. Nämä suola-aavikot ovatkin aivan kevyesti Bolivian suosituin turistikohde. Yleensä noin kolmisen päivää kestävällä reissulla käydään suola-aavikoiden lisäksi myös monessa muussa upeassa kohteessa kuten kaktus-saarella (keskellä suola-aavikkoa), vanhojen junien luona, korkeilla vuorilla, eri värisillä järvillä sekä kuumilla lähteillä. Ja pelkästään jo ohi vilisevän luonnon -ja ajoittain ikuisuuksia kestävän valkoisen suola-aavikon- tuijottaminen jeepin ikkunasta on upeaa!
Keskellä valtvaa suola-aavikkoa oli yhtäkkiä myös mieletön kaktussaari täynnä kaktuksia eri vuosikymmeniltä. Niin kaunis ja ihmeellinen tämä maailma!
Oppaamme jakaa kaikille makeisia, sillä niitä tekee näillä korkeuksilla erityisesti mieli, keho ilmeisesti tarvitsee extra-energiaa
Reissumme toisen öistä vietimme suolahostellissa, jossa seinät, pöydät, sängyt yms. oli kaikki tehty suolasta. Upean ainutlaatuinen kokemus! Korkeuserot saavat monet voimaan pahoin, joten kannattaa varata mukaan pahoinvointilääkettä ja pureskeltavia kokalehtiä helpottamaan oireita. Aavikolla tulee iltaisin myös todella kylmä, joten super lämmintä vaatetta mukaan! 
Suolahostellimme pihassa oli tälläinen ihana luonnon kuuma-allas
Retkientarjoajia on joka lähtöön, osa heistä pahasti alkoholisoituneita, mikä on riski (ja auto-onnettomuuksia sattunut), sillä he ajavat heti varhaisesta aamusta iltaan ja ajoittain vaarallisia ja pimeitä reittejä. Eli kannattaa tsekata netistä arvostelut ja palautteet ennen reissun buukkaamista eikä välttämättä valita sitä kaikkein halvinta vaihtoehtoa.
Koko reissullaSuola-aavikoiden maakuviot sekä niiden ihan järjetön koko sekä kaiken keskellä ollut random kaktus-saari jäivät kirkkaimpina mieleen!
4350metriä meren pinnasta! Tämän korkeammalla en ole tietääkseni koskaan ollut! (Lentokonetta ei lasketa). Ja voin kertoa että se myös tuntui eli ikävä kyllä voin vähän huonosti koko reissun ajan. Mutta tulipahan opittua itsestä taas jotain uutta: mua ei oo tehty asumaan vuoristoon.
Pysähdyimme tällä roadtripillä myös Chilen rajan lähellä Laguna Coloradalla, joka on punaisen levän värittämä matala suolajärvi ja ihanien flamingojen koti.
Reissulla oli jatkuvasti aivan upeita kohteita ja toinen toistaan kauniimpia maisemia. Kirkkaimpina kuitenkin jäivät mieleen suola-aavikoiden maakuviot sekä niiden ihan järjetön koko sekä sen kaiken keskellä ollut random kaktus-saari! Vahva suositus ihan kaikille!
Mitä koin, mutta en välttämättä suosittele: En välttämättä suosittele Potosin kaivoksiin tutustumista tuolla noin vaaralliseslla tyylillä kuin me. Varsinkaan herkemmille ja ahtaan/suljetunpaikankammoisille. Suosittelen kuitenkin vahvasti kaivostyömaihin tutustumista (ja työmiesten tukemista lahjoilla) mutta turvallisemman retken turvin.
Mitä jäi kokematta: Mekkonyrkkeilijät Laz Pazissa sekä Santa Cruzin kaupunki ja Amazonin viidakko.
Kiitos Bolivia <3
