Viikon ruuat ja vähän muutakin 94,12e
Mä käyn kaupassa pääsääntöisesti kerran viikossa ja tällä hetkellä sunnuntai on vakiintunut mun ruokakauppapäiväksi. Kauppakassin koko vaihtelee sen mukaan, mille kokoonpanolle tulevalla viikolla on tarkoitus kokata. Ensi viikolla mä tulen ruokkimaan pääsääntöisesti itseni, joten ostokori yhdelle näytti tältä:
S-market
Myllyn Paras coctail-perunapiirakka 450g, 2,35e
Rainbow juusto-aurinkokuivattutomaatti tortelliini 250g, 1,89e
Rainbow juusto tortelliini 250g, 1,89e
Juustoportti Halla-juusto 150g, 3,59e
Kotimaista kuhafilee 300g, 11,90e
Pensasmustikkapurkki 500g, 6,98e
Karhunvadelmarasia 2kpl 125g/rs, yhteensä 6,58e
Vadelmarasia 2 kpl, 225g/rs, yhteensä 8,58e
Peruna pesty kiinteä, 0,333kg, 0,35e
Nauris pesty 0,256kg, 0,56e
Mango 0,669kg, 2,47e
Luumurasia 1 kg, 2,19e
Rypäle Adora 250g, 1,59e
Rypäle Autumn crisp 250g, 1,59e
Närpiön oranssi helmitomaatti 200g, 3,99e
Järvikylän basilika 1,99e
Mutti säilykekirsikkatomaatti 2 tlk,400g/tlk, yhteensä 2,78e
Kara kookoskerma 200ml, 1,39e
Rainbow maissi suolaliemessä 330g, 1,19e
Kotimaista puolukka pakaste 2 ps, yhteensä 2,50e
Irtonamuja 0,89e
Irtosnacks 0,110kg, 2,08e
Estrella maalaissipsi ranch 3,39e
Valio kermaviilidippi ranch 1,19e
Talouspaperi Lotus Emilia valkoinen 3,15e
Wc-paperi Lotus soft Embo 8rll, 5,29e
Muovikassi harmaa, 0,25e
Nestesaippua Pomegrate, 5,69e
XZ shampoo persikkanektari, 2,99e
Biojätepussi paperinen, 2,85e
Yhteensä: 94,12e
Mun omalla mittapuulla mä selvisin tästä ruokakauppareissusta aika edullisesti. Usein pelkästään itsellenikin ostaessa kauppaan hujahtaa sellaiset 120e. Tämän viikon tavallista alhaisempiin ruokakustannuksiin vaikutti se, että kuluneen viikon jäljiltä kaapista löytyi kasviksia, jotka pistän uuniin kuhafileen kaveriksi. Lisäksi unohdin ostaa cashewpähkinäpussin, joka puolen kilon painoisena lisää kauppalaskun loppusumaa vajaalla yhdeksällä eurolla. Nykyisillä pähkinävarastoilla kuitenkin todennäköisesti pärjätään tuleva viikko ihan kohtuullisesti. Mulle siis alle sadan euron ruokakauppasuoritus on joka tapauksessa positiivinen yllätys.
Mä olen elänyt sellaisen lapsuuden, jossa rahat oli tiukoilla ja jääkaapissa ei todellakaan ollut sitä mitä olisi halunnut ja ihan aina siellä ei ollut kauheasti mitään. Vatsantäytteeksi sai usein puolivalmisteita ja hedelmiä ei ikinä saanut syödä niin paljon kuin halusi, koska ne olivat kuulemma kalliita.
Kun musta tuli aikuinen ja rupesin tienaamaan omat rahani, päätin että ruokakaupasta ostan sitä mitä haluan. Mieluummin tingin monesta muusta asiasta kuin ruokakauppakuluista. Tähän mennessä olen onneksi onnistunut elämään sellaista aikuisuutta, jossa ruokakaupassa ostoskoriin voi ottaa sitä mitä oikeasti haluaa. Edelleen mä saan joka kerta suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan viikoittain sellaisia tuotteita, jotka omassa lapsuudessa olivat harvinaista herkkua. Esimerkiksi mangot kuuluvat mun peruskauppalistaan ja niitä otan aina vähintään kaksin kappalein. Lapsuudenkodissa mangoa syötiin harvoin ja yleensä silloinkin se yksi hedelmä piti jakaa kolmeen pekkaan.
Mutta kyllä mä silti ruokakaupoilla olen tietoinen hinnoista. Raha-asiat mä mietin ruokakaupassa sen kautta, että mikä mulle ruuassa on tärkeää ja mistä mä olen valmis maksamaan. Tuoreus, terveellisyys, kotimaisuus ja nautinnollisuus ovat mun tärkeimmät kriteerit ruokakoria kootessa. Niille mä olen valmis antamaan myös rahallisen arvon. Esimerkiksi, kun markkinoille tuli kotimainen halloumi eli Juustoportin Halla-juusto niin kyllä siirryin välittömästi ostamaan sitä, vaikka kilohinta on puolitoista kertaa korkeampi kuin Kyprokselta kannetun halloumin. On myös tiettyjä tuotteita, joita mä ostan, olipa niiden hinta melkein mikä tahansa. Ne tuotteet ovatkin sitten oikeita nautinnon lähteitä. Vaikkapa tuoreet pensasmustikat ovat sellaisia. Puolen kilon purkki maksoi tällä ostosreissulla alle seitsemän euroa, mutta välillä samasta purkista saa pulittaa kympin. Silti mä ostan tuon puolen kilon pensasmustikkapurkin joka viikko.
Sitten on niitä asioita, joita mä en arvota kovin korkealle ja joista en myöskään ole valmis maksamaan ylimääräistä. Merkkituotteet kuuluvat siihen kategoriaan, merkistä mä en maksa. Pelkkä tunnettu brändi ei siis saa mun lompakon nyörejä löystymään ja mä suosin paljon kaupan omia merkkejä, jos ne vaan täyttävät mulle tärkeät kriteerit.
Vaikka mä ruokakaupassa sallin itselleni juuri sitä mitä mieli tekee, koen mä kuitenkin saavani kustannukset pysymään kohtuullisina. Mä ajattelen, että se liittyy paljon siihen, mitä mä en osta. Mun kauppakassissa ei yleensä koskaan ole lihaa, kanaa, leipää, juustoa tai leikkeleitä. Janon mä sammutan hanavedellä, joten arkiviikon ostoskorissa ei myöskään ole mitään juomia. Kaikkia näitä tuotteita mä olen valinnut olla syömättä terveysvaikutusten vuoksi. Samalla olen kuitenkin saanut huomata, että kyseisten tuotteiden poisjättäminen alentaa kauppalaskua kivasti, koska juuri nuo tuotteet ovat kilohinnoiltaan aika kalliita.
Jos mulle joskus tulee elämässä tilanne, että pitää selvitä pienemmällä ruokabudjetilla, niin sekin varmasti luonnistuu. Mä en usko, että terveellisesti syöminen on kallista ja vähemmilläkin euroilla pystyisin pitämään kiinni kotimaisuudesta ja terveellisyydestä. Juuri nyt nautin siitä, että noiden kahden ydinarvon lisäksi on ollut mahdollisuus ottaa mukaan myös tuoreus ja nautinnollisuus. Ruoka on mulle yksi elämän suurista iloista ja samalla myös oikeastaan se vihoviimeinen säästökohde.
Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness