Tämän päivän tunnelma (röyhkeästi Mulanin Reflection-biisiä lainaten): ”Näen sen Ole koskaan en minä maisteri Oo en tytär parhain Minä en tule koskaan loistamaan   Näen sen Minä ruudun edessä istun ja odotan Ehkä vielä lisäaikaa saan?   Gradu mua noin tuijottaa Tyhjyyttään heijastaa Katson lähteitäin Mut aineistoain En sietää voi   Saata en piilottaa Tätä […]

Tänään koin valaistumisen. Gradu-projekti(ni) ei taidakaan olla pitkä, tasainen ja toivoton maratonjuoksu. Pitkä se on ollut ja maaliviiva ei vielä näy, mutta tasainen ja askel askeleelta kuitenkin eteenpäin lipuva? No ei minun graduni. Sehän onkin jonkinlainen kiirastulen kidutuksien vuoristorata. Ensin on lipun hankinta, kun olet vielä innokas ja myönteisellä tavalla jännittynyt pieni sinisilmäinen graduntekijä. Vatsassa […]

Gradullani menee ihan hyvin – olen identifioinut pari yksinkertaista asiaa, joilla tilanne ratkeaisi ratkaisevasti (ja voisin voitonriemuisesti palauttaa tekeleeni ja nauraa ilkeälle proffalleni joka ei sen päivän koittamiseen varmaankaan usko): Klooni itsestäni gradun ulkopuoliseen työkäyttöön Pottereiden ajankääntäjävempaimen Jotain elämäneliksiiriä, jolla mennä viihottaisi pari kuukautta iloisesti ilman yöunia Ai ei vai? No sitten. Ei voi vielä […]

Graduilu alkaa viimein olla rutiinia. Pari vuotta tätä on odoteltu, mutta ehdottomasti parempi liian myöhään kuin ei milloinkaan. Toisin sanoen kökötän kaiken vapaa-aikani koululla. Tehokkuudessa on vielä parannettavaa. Olen löytänyt uuden prokrastinaation tason: kun asettaa riittävän vastenmielisiä akuutteja puuhia tavoitteeksi, alkaa kaikki muu gradupuuhastelu tuntua oikeastaan mukavalta. Ihan sellainen hyödyllinen, konkreettinen puuhastelu, kuten äkillinen motivaatio […]

Nyt ei auta kuin rämpiä eteenpäin. Vaikka sitten silmät kiinni, mutta eteenpäin! En tiedä mitä kulman takana odottaa, mutta parempi se on kuin tämä ahdinko. Auttamattomasti, nolosti ja tuskallisesti jäljessä aikatauluistani ja maailmanmenosta, mutta eteenpäin. Havaintoja graduelämän hämärien polkujen varrelta: Kun luulin saavuttaneeni uudet pohjamudat luovuttuani lopuistakin standardeistani koskien gradunkirjoituslookia (heihei siistihkö aikuisuus, tervetuloa verkkarit […]

  Ooooooooooops. Syksy tulee, kaikkine velvollisuuksineen ja kauniissa optimistisissa haaveissani olin jo tähän mennessä vapaa ja iloinen ja aikuinen. Kesään mahtui melkoinen gradupaniikki, läheshermoromahdus ja sitten viimeinkin jonkinlainen peiliinkatsominen, niskastakiinniotto ja asioiden hyväksyminen – ja sitä kautta myös kyky järjestellä asioita siihen kuntoon, että ne vielä joskus saadaan järjestykseen. Graduni ei läheskään valmistunut kesän aikana […]

Vastarintaliikkeen toinen päivä: synkkyydessä ehkä pilkahtaa jotain elämää muistuttavaa? Gradu pitää edelleen kauhean ylivaltansa, mutta jostakin sitä pitää lähteä piipertämään eteenpäin, on sekin kai jo jotain… Kuono siis esiin vaikka ei yhtään tekisi mieli. Vapise kauhusta gradunkammotus, täältä tullaan. Takaiskuja taistelussa on jo tullut: jostain ihmeen syystä näin tarpeelliseksi tutustua sieluni syvyyksiin hyödyllisillä nettitesteillä tyyliin […]

Nyt on jo liian myöhäistä aloittaa tämä painimatsi, sillä Gradu on saanut kasvaa aivan liian pitkään omassa rauhassaan suureksi, tummaksi pilveksi. Pelkkä ajatus koko sotkusta saa minut kauhun valtaan ja teenkin lähes mitä tahansa, jotta voisin käydä sen kimppuun ihan kohta – kun ensin… Tänään olen ollut ansiokkaan tehokas: hoidin pankkiasioita, perehdyin huolellisesti asioihin (jotka eivät koske […]