Ostereita ja viiriäisen munia
Viimeviikolla kaupasta tarttui matkaa kaikkea vähemmän normaalia. Viiriäisen munia ja ostereita, täytettyjä peppereitä.
En ollut syönyt ostereita pitkään aikaan enkä koskaan kotona. Omalla tavallaan pidän niiden merimausta, mutta yhdessä osterissa on minulle aivan tarpeeksi. Siinä missä maku on mieleinen, jättää osterin suutuntuma itselläni toivomisen varaan.
Nyt niitä oli kuitenkin tarjolla ja vapaaehtoista syömäseuraakin löytyi, joten miksi ei kokeilla valmistusta ihan kotosallakin.
Taistelu osteriveitsen kanssa oli alkuun kovaa, mutta lopulta sain kaikki auki. Tosin siinä vaiheessa mekkoni, käteni ja hiukseni olivat täynnä merellistä osterinestettä. Suosittelen siis ehdottomasti muita kokeilijoita joko suojaamaan itsensä paremmin tai vaihtoehtoisesti hoitamaan avauksen ennen suihkua ja vaatevaihdoksia.
Viiriäisen munia olin syönyt viimeksi Olde Hansassa vuosi sitten. Vaikka maku ei poikkea kananmunasta, on munien veikeä ulkonäkö kuitenkin sen verran hauska, että niitä ostaa mielellään. Kattauskin näyttää paljon paremmalta niiden kanssa.
Ostereiden kohdalla totesin todeksi taas sen, mitä jo tiesinkin: yksi riittää minulle. Ruokaseurani ei myöskään pahemmin ihastunut, joten taitaa jäädä ostereiden syöminen edelleen hyvin vähäiseksi. Hauskaahan tuo kuitenkin oli!
Kaiken kaikkiaan hauskaa pitää vähän erilainen päivällinen – pientä piristystä muutoin syksyiseen arkeen!
